Mennäänkö munalla Eurooppaan?

Hollantilaiselle kanafarmien lois- ja hyönteistorjuntaan erikoistuneelle Chickfriendille sattui tehtaallaan pieni, no, munaus. Yritys myi kanaloille loiseläinten torjuntaan sellaista kemikaalikoktailia, josta jokainen joukkotuhontaa valmisteleva haaveilee.

Kovin aineisosa sekoituksessa oli hermomyrkky fiproniili, jonka käyttö tuotantoeläimille on ehdottomasti kielletty. Se ei poistu eläimistä, vaan imeytyy kanojen tapauksessa niiden tuottamiin muniin. Ihmisillä se vaurioittaa muun muassa maksaa ja keskushermostoa.

Tiedätkö sinä, milloin söit viimeksi ulkomaisia eläintuotteita? Moni ei tiedä, koska tietäminen on tehty vaikeaksi.

Kesäkuussa säädetty uusi asetus velvoittaa valmistajat ilmoittamaan jalosteiden alkuperän nykyistä paremmin, mutta ravintola-alaa määräys ei toistaiseksi koske. Sen pitäisi. Jokaisella kuluttajalla on oltava oikeus tietää, missä ja millaisin menetelmin tuotettua ruokaa hän syö.

Piilottelulle ei ole kuin yksi syy, nimittäin harhauttaminen. Sellaisen oikeutus on otettava pois.

Moni eurooppalainen pohtii tällä hetkellä, millaista evästä uskaltaa suuhunsa laittaa. Tähän kysymykseen on olemassa helppo vastaus: Suomessa tuotettua.

Maassamme on asetettu alkutuotannolle korkeat terveydelliset, eettiset ja ekologiset standardit. Otetaan esimerkiksi yleensä siipikarjaan liitetty salmonella, jonka suhteen olemme kansainvälisesti hyvin poikkeuksellisia. Meillä sitä ei juurikaan esiinny.

Muualla Euroopassakin salmonellan esiintyvyys siipikarjaparvissa voi olla jopa 10 prosenttia, ja tauti aiheuttaa lähes 60 000 kuolemantapausta vuosittain.

Suomen tulisikin nyt erilaisten mätäliha- ja myrkkymunaskandaalien jälkeen suunnata elintarvikkeineen rohkeasti Euroopan markkinoille.

Kunnianhimon taso on asetettava huomattavasti nykyistä korkeammalle. Meillä on jotain sellaista mitä kaikki, paitsi ehkä Juhana Vartiainen, haluavat: turvallista ja terveellistä ruokaa.

Kuluttajalle ei tule myydä ainoastaan hänen tarvitsemaansa ravintoa, vaan myös hänen terveytensä. Voimme niin halutessamme rakentaa vahvoja globaaleja ruokabrändejä, mutta rohkeutta yrittämiseen ei vielä ole riittävissä määrin ollut.

Syykin on selvä. Maataloustuottajia on kannustamisen sijaan potkittu päähän ja vähätelty sen minkä on ehditty. Olisiko jo korkea aika lopettaa? Kukaan ei uskalla yrittää, jos tarjotaan vain halveksuntaa ja epävarmuutta.

On hyvin tärkeää, että kykenemme tarjoamaan kotimaisia elintarvikkeita suomalaisille kuluttajille kohtuulliseen hintaan, mutta bulkkitavaraa meidän ei tule silti tuottaa.

Globaaleina megatrendeinä ilmastonmuutos ja kaupungistuminen lisäävät puhtaan ruoan kysyntää ja nostavat sen hintaa. Kun suomalaisille maataloustuotteille saadaan luotua globaalia kysyntää, varmistetaan myös meille parhaiten soveltuvan yhteiskuntarakenteen, eli hajautetun yhteiskunnan, kestävyys ja elinvoima.

Ennen päätymistäni kunnanjohtajaksi ja sittemmin kansanedustajaksi pohdin vakavissani uraa yrittäjänä. Olisin tehnyt sen ruuan parissa.

Haaveilin tuottavani rahamaailman rikkaille maailman parasta ja kalleinta lastenruokaa, joka olisi valmistettu riistasta, villikalasta ja luonnonmarjoista. Näin jo mielessäni Kaliforniassa pyörivät televisiomainokset, joiden lopussa kysyttiin matalalla kertojanäänellä: ”Kai haluat tarjota lapsellesi vain parasta”.

Lopulta rohkeuteni ei kuitenkaan riittänyt, mutta toivottavasti jollain muulla riittää. Minä rohkenen korkata sinä päivänä hillalikööripullon suomalaiselle ruualle, vaikka en makeasta niin pidäkään.