EU:lle kunnianhimoisempi kauppapolitiikka

Ursula von der Leyenin komission keskeisin ohjelmallinen tavoite on hiilineutraalin EU:n saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen tähdätään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmalla (Green Deal), joka merkitsee vahvaa sitoutumista ilmasto- ja ympäristöhaasteiden ratkaisemiseen ja kestävään kehitykseen.

Laajan ohjelman keskeisintä sisältöä maatalous- ja elintarvikealan kannalta ovat kunnianhimoiset EU:n bio­diversiteettistrategia sekä Pellolta pöytään -strategia. Meillä Suomessa biodiversi­teettistrategia kytkeytyy luonnollisesti vahvasti myös metsätalouteen.

Vihreän kehityksen ohjelmalla ja siihen liittyvillä komission strategioilla on vahva kytkös EU:n kauppapolitiikkaan. Myös EU:n kaavailemalla runsaspäästöisille tuontituotteille asetettavalla hiiliverolla on vahva kauppapoliittinen ulottuvuus.

Koronakriisi varjostaa koko maailmantaloutta. Uhka ennennäkemättömälle taantumalle on ilmeinen. Tässä tilanteessa oikeudenmukainen, sääntöihin perustuva ja tasapuolisten toimintaedellytysten pohjalta käytävä kauppa on tärkeää talouden elvyttämiseksi.

Kaupankäynnin merkitys ja arvo on tällä hetkellä kenties oleellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Toimivat ja avoimet EU:n sisämarkkinat ja kansainvälinen kauppa ovat olennaisen tärkeitä koko EU:lle ja erityisesti meille suomalaisille. Joka seitsemäs työpaikka EU:ssa on riippuvainen unionin ulkopuolelle suuntautuvasta viennistä, meillä Suomessa vielä tätä useampi.

Maatalous- ja elintarvikeala ovat keskeisellä sijalla EU:n viennissä. Seuraavien 15 vuoden aikana globaalista talouden kasvusta noin 90 prosentin odotetaan syntyvän Euroopan ulkopuolella.

Maa- ja elintarvikealan kannalta on olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvista Pellolta pöytään- ja biodiversiteettistrategioista aiheutuvat korkeammat kustannukset ja tiukemmat normit eivät heikennä EU:n maatalouden ja elintarvikealan kannattavuutta ja kilpailukykyä. Näin voi tapahtua, mikäli kilpailijat eivät omaksu ja halua soveltaa vastaavia normeja.

On tärkeää, että EU:n kunnianhimoisten ympäristö- ja ilmastotavoitteiden vaikutukset EU:n kauppasopimuksiin, maatalouteen ja elintarvike­alaan arvioidaan yksityiskohtaisesti. Esimerkkinä korkealle asetetuista tavoitteista voi mainita vaikkapa EU:n luomualan kasvattamisen 30 prosenttiin viljelyalasta.

Maataloustuotteiden kauppa on useimpia, tai jopa lähes kaikkia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita toteutettaessa keskeisessä asemassa. Myös maailman kauppajärjestö WTO:lla on tärkeä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteisiin pääseminen ei onnistu ilman tehokasta monenvälistä kauppajärjestelmää. EU ei voi tehdä tätä yksin.

Kestävän kehityksen tavoitteisiin pääseminen edellyttää, että WTO:n on kyettävä uudistumaan ja selättämään viimeaikaiset kriisinsä. WTO:n on kyettävä vahvistamaan rooliaan monenkeskisenä toimijana ja kohottamaan kunnianhimon tasoa globaalissa kauppapolitiikassa.

Korkealle asetetut vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet on otettava huomioon kaikissa tulevissa EU:n kauppasopimuksissa maailmanlaajuisina kestävyysnormeina. Kauppapolitiikkaa pitkään seuran­neiden on helppo todeta, että tämä on äärimmäisen haastava tavoite. Lyhyemmällä aika­välillä EU:n kahdenväliset kauppasopimukset ovat tie, jossa lienee paremmat mahdollisuudet edistyä kestävän kehityksen tavoitteiden ja keskeisten ympäristö- ja muiden normien saavuttamisessa.

On tärkeää, että jokaiseen uuteen EU:n kauppasopimukseen sisällytetään kestävää kehitystä koskeva luku, jonka vaikuttavuutta tulee myös määrätietoisesti vahvistaa. Kauppasopimuksissa on noudatettava unionin terveys- ja kasvinsuojelusäännöksiä ja niin sanottua varovaisuusperiaatetta. EU:n on huolehdittava myös, ettei kauppasopimuksilla ulkoisteta ongelmia ja lisätä metsäkatoa muissa maissa.

Parhaillaan uudistuksen kohteena olevalla EU:n yhtei­sellä maatalouspolitiikalla on keskeinen rooli vihreän kehityksen ohjelmaan liittyvien strategioiden täytäntöön­panossa. EU:n tasolla viljelijöille asetettavia lisävaatimuksia joudutaan toteuttamaan tilanteessa, jossa maatalousbudjetti on samaan aikaan pienenemässä.

Meillä Suomessa tulevalla kaudella on käytettävissä jotakuinkin entisen suuruiset määrärahat. Vihreän kehityksen tavoitteisiin pääseminen edellyttää vahvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja riittäviä määrärahoja.

Kriisien koettelemassa maailmassa ruokaturva ja elintarvikeomavaraisuus ovat yhä tärkeämpiä tavoitteita maatalouspolitiikassa.

Kauppa­sopimuksissa on noudatettava terveys- ja kasvinsuojelusäännöksiä.