Kokonaiskestävyyden vaje tulee kalliiksi

Kokonaiskestävyys on vihdoin löytänyt jalansijansa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Keskustelu kokonaiskestävyydestä on kuitenkin vasta alkuteillään. Käsitys siitä, mitä eri ulottuvuuksien kytkeminen tarkoittaa, on johtanut tulkintoihin, joille ei ole tieteellistä perustaa.

Agenda 21, joka hyväksyttiin 29 vuotta sitten, tähtäsi kolmen ulottuvuuden kompromisseihin. Tänään tiedämme, että sen myötä ei kestävään kehitykseen päästy, vaan talouden kestävyys sai pää­huomion sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kustannuksella.

Nyt käsillä oleva YK:n kestävän kehityksen tavoite­ohjelma Agenda 2030 ja sen toimeenpanoa tukemaan tilattu riippumaton asian­tuntijaryhmän arviointi (GSDR19) tuovat selkeästi esille, että luonnonjärjestelmien turvaaminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö ovat sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden perusta.

Kokonaiskestävyys ei tarkoita kokonaiskompromissia. Reiluuden vaalimisen tulee toteutua niin, että ne ihmiset, jotka joutuvat kohtuuttomasti kärsimään kestävyysmurroksen edellyttämistä toimista saavat apua ja tukea. Kestävyysvaje tulee kaikille kalliiksi, riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta tai asuin­paikasta. Mutta sukupolvien välillä on suuri reiluuden kuilu.

Ekologisesta kestävyydestä tingittäessä toimimme sukupolvena hyvin itsekkäästi ja ylisukupolvinen epäreiluus on ilmeinen – myös maatilojen pojille ja metsätilojen tyttärille. Tämä on häpeäksi nyt päättävälle ikäpolvelle, ja seuraavat sukupolvet eivät tule antamaan meille anteeksi.

Suuri ilonaihe on, että näistä asioista keskustellaan. Se on osa kulttuurista muutosta ja kestävyyttä. Päättäjien, toimijoiden ja asiantuntijoiden yhteispöydissä keskustellaan niin kokonaiskestävyydestä kuin hyvinvointitaloudesta. Mikä parasta, keskusteluiden myötä syntyy tiekarttoja, toimintaa ja innovaatioita, jotka vievät Suomea suuntaan, joka mahdollistaa monenlaista johtajuutta Suomessa ja muualla.

Suomella on tekeillä pääministerivetoisesti kestävän kehityksen tiekartta. Se tarjoaa mahdollisuuden avata kokonaiskestävyyden pandoran lipas ja nostaa asia puheista konkreettisiin tekoihin ja kaiken päätöksenteon perustaksi, myös EU:n metsäpolitiikassa.

Asiantuntijoiden vääriksi osoittamia väitteitä esitetään vieläkin Tunnin juna ­-sivulla faktoina.