Lainlaatija unohti kotitarvekalastajat

Kalastusoikeus on ikiaikaisesti kuulunut Suomessa vesialueen omistajalle. Niinhän se on kirjattu myös hallituksen esitykseen uudeksi kalastuslaiksi sen viidennessä pylässä, kuitenkin maininnalla, jollei jäljempänä tässä laissa muuta säädetä. Ja totta tosiaan säädetään toisin.

Lakiesityksen 49 pykälässä alkaa sosialisointi purra toden teolla. Pykälässä mainitaan, että ainoastaan kaupallisilla kalastajilla on oikeus käyttää kaupalliseen kalastukseen tarkoitettuja pyydyksiä, joita ovat mm. verkot, joiden yhteenlaskettu pituus on pyynti- tai venekuntaa kohden enemmän kuin 240 metriä. Aikaisemmin käsitteenä on ollut kalastaja. Nyt kekseliäät virkamiehet ovat löytäneet termit pyynti- ja venekunta. Lisäksi paunetti eli isorysä sallitaan ainoastaan kaupallisille kalastajille.

Kotitarvekalastus on pienentynyt murto-osaan siitä mitä se oli noin 40 vuotta sitten. Omassa kalaveden osakaskunnassamme olen toiminut sihteerinä ja seurannut kalastuksen kehitystä. Osakaskuntamme pinta-ala on lähes 8 000 hehtaaria, käsittäen vesialuetta Puruvedestä ja Karjalan Pyhäjärvestä. Alueelle on 1970-luvulla parhaillaan myyty lähes 5 000 pyydysyksikköä, nykyisellään noin 2 000 pyydysyksikköä. Tämä muutos kertonee osaltaan siitä, miten kalastajien määrä on vähenemässä.

Ammattikalastus on kannattamattomana lähes lopussa. Pyydysyksiköitä on myönnetty niin ammatti- kuin kotitarvekalastajille, kunhan vaan olisi ottajia.

Nyt lakiesitys lähtee siitä, että rekisteröitymällä kaupalliseksi kalastajaksi olisi mahdollista lunastaa enemmän pyydysyksiköitä. Absurdi ajatus. Esimerkiksi porukka, anteeksi venekunta, jossa olisi kolme jäsentä, pyytäisi syksyisin 20 verkolla särkeä (hoitokalastusta). Tarkoituksen olisi purkittaa kalat omaan ja perheiden käyttöön. Tämmöinen verkkomäärä edellyttäisi rekisteröitymistä kaupalliseksi kalastajaksi.

Entäpä, jos sama porukka pyytäisi talkoilla vaikkapa muikkuja kyläkunnan yhteiseen rantakalaan. Itselläni on maatilamatkailua ja olen kalastanut ajoittain noin 20 verkolla (muikkuverkkoja ja harvoja verkkoja) ja tarjonnut elämyksiä ulkomaalaisille matkailijoille, jotka ovat vuosi toisensa jälkeen tyytyväisinä palanneet nauttimaan suomalaisen luonnon antimista. Kalastusretket ovat sisältyneet vuokran hintaan, yhtään kalaa ei ole hinnoiteltu, ei siis kaupallista kalastusta.

Lainlaatija on ilmeisesti viitannut kintaalla osakaskuntien lausunnoille alkuperäiseen lakiesitykseen. On selvästi nähtävissä kuinka virkamiesvaltaiseksi yhteiskuntamme on muodostumassa. Virkamieskunta ilmeisesti ajattelee, että kaikki kalastukseen liittyvä tieto ja taito on elykeskuksissa, etteivät osakaskunnat ymmärrä järjestää kalastusta alueellaan kestävän kehityksen mukaisesti.