Lukijalta: Nälkä ei lue lakia, koska ruokaa tarvitaan kansalle joka päivä

Puutarhaneuvos Arno Kasvin mukaan kaikki se peltopinta-ala, joka on menetetty Kiinassa rakennusten ja moottoriteitten alle, on raivattu ja raivataan tänään toisilla mantereilla.  

Kävin Kiinassa ensimmäistä kertaa suomalaisen tiedemiesryhmän mukana jo vuonna 1980. Ryhmä koostui kasvitieteilijöistä, metsänhoitajista ja yhdestä ylipuutarhurista.

Ryhmäämme kuljetettiin yliopistojen eri laitoksiin tutustumaan. Tutkimuslaitokset olivat olleet tyhjillään vuosia kulttuurivallankumouksesta johtuen, ja professorit oli määrätty hoitamaan sikoja maaseudulle tai muuta ruumiillista työtä tekemään.

Aloitin kasvioppaana turistiryhmien mukana Kiinassa vuonna 2015, ja pystyin vertaamaan muutosta samoissa maisemissa. Upeat poppelikujanteet Pekingissä olivat hävinneet ja tilalle oli tehty viisikaistaisia moottoriteitä. Siinä missä lootusten suuret pyöreät lehdet kumarsivat pelloilla aamuaurinkoon päin, levisi nyt autostradoja eri suuntiin.

Kiinan omat pellot, jotka olivat ennen ruokkineet Kiinan valtavan väestön, olivat nyt talojen, asfaltin ja junaratojen alla, joten niistä ei ruokaa enää saada. Pellot, joista oli otettu nälkävuosina kolme tai neljäkin satoa vuodessa samalta alalta, olivat nyt asuinkortteleiden alla. Väestömäärä ja ruuan tarve ovat Kiinassa silti samat, mutta elintaso vaatii enemmän.

Viljelijäsukupolvi on hävinnyt Kiinasta ja ruokaa on tuotava, muuten nousee meteli. Kiinasta hävinnyt pelto on nykyisin eteläisessä Amerikassa. Kymmenet jättiläismäiset viljalaivat kuskaavat Kiinaan riisiä, maapähkinöitä, vehnää ja soijapapuja, jotka ennen viljeltiin omassa maassa.

Afrikassa on samanlaisia ruuan viljelyalueita Kiinan laskuun. Kaikki se pinta-ala, mitä Kiinassa on menetetty rakennusten ja moottoriteitten alle, on raivattu ja raivataan tänään toisilla mantereilla. Sadosta maksetaan maavuokraa uusilla autoilla ja muilla paremman elintason tarpeettomilla tavaroilla.

Nykyinen johtaja tietää, että ruuan kuljetus meritse toiselta mantereelta on erittäin riskialtista puuhaa, mitä tahansa voi tapahtua merellä. Siksi onkin kehitettävä varmempia yhteyksiä ruuan kuljetuksiin.

Tilanne kiristyy koko ajan naapurimaassa, jonne on jo rautatiet olemassa, tosin eri raideleveyttä. Sieltä saadaan jo junilla puutavaraa, öljyä, kaasua ja osa puuttuvasta ruuasta. Samainen naapuri valtaa parasta peltomaata toiselta naapuriltaan.

Jokainen peltohehtaari, joka Kiinassa menetetään, vuokrataan tai ostetaan meren takaa toisista maista, joissa ei välitetä uusien peltojen tekemisestä sademetsävyöhykkeelle. Siksi sademetsien tuhoamista soijapelloiksi ei saada lopetettua koska pellonvuokra on halpa ja laivat kulkevat.

Arno Kasvi

puutarhaneuvos

Turku