Sisulla kohti yhteistä unelmaa

Myrsky on rikkonut vajan ikkunan. Saaristotilan remontointiaskareissa tarvitaan usein vähintään neljää kättä. Hugo nukkuu autuaana. 

Merellinen miljöö on Jeppe Wickströmin sielunmaisema. 

Venevaja on palanen alueen kalastajien historiaa. Jeppe Wickströmillekin rakennus on erityinen. ”Sen en aio antaa rapistua”, hän sanoo. Rakennuksen kunnostustyöt vaativat märkäpuvun. 

Ruokahuolto on oleellinen osa saaristolaiselämää, ja se on Marian vastuulla. Kauppaan ei niin vain piipahdeta. Maria valmistelee ja suunnittelee viikon parin ruuat etukäteen. Ruoka valmistetaan puuhellalla. 

Maria Lindholm pitää tikapuista kiinni. Puoliso Jens ”Jeppe” Wickström keikkuu niiden yläpäässä ja sovittelee uutta ruutua verstaan hajonneeseen ikkunaan. Tuuli on lyönyt sen rikki.

Tuuli puhaltaa kylmästi myös nyt, kun pariskunta toimittaa askarettaan – yhtä miljoonasta keskeneräisestä. Maria ei päästä irti tikkaista, kun kurottuu ojentamaan Jepelle nauloja. Toisella korvalla hän kuuntelee, vieläkö kaksi ja puolivuotias Hugo nukkuu vaunuissaan. Merituuli ujeltaa, mutta poika uinuu rauhallisesti lämpimässä pesässään.

”Jokainen työ sujuu kolme kertaa nopeammin, kun Maria on apuna. On mahtavaa, kun hän ehtii avuksi. Silloin tapahtuu”, Jeppe Wickström sanoo, kun kotvan kuluttua istumme kahvilla mökin tuvan lämmössä. Ikkunan takana meri kimmeltää kauniisti. Maria Lindholm pudottaa uuden halon hellan tulipesään ja hämmentää keittokattilallista. Hugo leikkii lattialla. Tunnelma on rauhallinen. Se on kuitenkin silmänlumetta.

Lindholm-Wickströmin perhe istuu tuvassa vain vieraskoreuttaan. Normaalitilanteessa Jeppe remontoisi kaiken päivää ja malttaisi tulla sisälle vain pikaisesti syömään. Maria uurastaisi halonhakkuussa ja puutarhatöissä minkä Hugon kaitsemiselta ehtisi.

Illan tullen he olisivat uupuneita ja vähän pettyneitäkin. Sitäkään ei saatu tänään valmiiksi.

Perhe asuu ja remontoi kahta maatilaa. Toinen sijaitsee Turunmaan saaristossa Storpensorissa. Toinen kolmen tunnin matkan päässä mantereella, Mustiolla.

Huikean kauniista saaristolaismaisemista huolimatta perheen arkea ei voi romantisoida väittämällä sitä ihanaksi kotoiluksi, pehmeäksi hypyksi pois oravanpyörästä. Pyörä pyörii kyllä vinhasti ja he siinä mukana.

Tilojen kunnostuksen ohella Jeppe käy työssä merillä, ja on poissa kolme viikkoa yhtä soittoa. Sinä aikana Maria ja Hugo asuvat kerrostalossa Turun keskustassa. Maria hoitaa asioita niin, että miehen kolmiviikkoisen kotona olon ajaksi muutto maalle taas onnistuisi. Hän tekee ruokaa pakkaseen, ja voi huonosti.

”En viihdy kaupungissa yhtään. Ahdistaa, kun ei ole mitään tekemistä.”

Kaksi maatilaa, kaksi työleiriä, on pariskunnan valinta. Suuri haave, jonka eteen painetaan yötä myöten. Unelma, jonka tavoittelu tuntuu merkitykselliseltä ja loogiselta. Pariskunta tietää mitä haluaa. Molemmat maatilat on saatava uuteen kukoistukseen. Molempiin paikkoihin on tehtävä kodit. Kerrostaloasuminen saa luvan jäädä jo kuluvan vuoden aikana.

Maria Lindholmin ja Jeppe Wickströmin yhteinen tarina on vasta reilun kolmen vuoden mittainen. Pariskunta tapasi yhteisen ystävän tupaantuliaisissa. Yhteinen sävel löytyi heti.

Pian kävi ilmi, että molemmilla oli unelmapaikkansa. Marialla vanha sukutila Mustiolla ja Jepellä suvun omistukseen 80-luvulla tullut saaristotila Storpensorissa.

”Päätimme, ettemme luovu kummastakaan. Molemmissa paikoissa on oma viehätyksensä. Mustion paikka on Mustion linnan lähellä. Tilalla on komea vanha päärakennus, metsää ja kuusi hehtaaria peltoa. Storpensorissa on historiallinen venevaja ja upeaa luontoa”, Jeppe Wickström juttelee.

Molempien tilojen kohtalona on kuitenkin ollut unohdus. Mustion paikassa on asuttu, mutta talo vaatii täydellisen peruskorjauksen. Storpensorin rakennukset notkuvat kriittisesti, vaikka asuinrakennuksessa peruslämpöä onkin pidetty.

Kunnostettavia rakennuksia on yhteensä 28. Kun yhtälöön lisätään pieni lapsi, työ merillä ja vielä Jepen laivavapaillaan pyörittämä rakennusfirma, ei voi välttää kysymystä: miksi ette luovu toisesta maatilasta? Yhdessäkin olisi useimmille enemmän kuin tarpeeksi tekemistä.

”Se ei ole vaihtoehto”, Maria ja Jens sanovat stereona. Perustelut eivät ole aivan kristallinkirkkaat, mutta päätös on yhteinen ja selvä.

He ovat ottaneet elämäntehtäväkseen saattaa molemmat tilat arvoiseensa kuntoon. Rakennukset on korjattava. Tiloille on saatava elämää omatarveviljelyn ja kotieläinten muodossa.

Mariaa kiinnostavat maatiaisrodut. Piikkiön kannan maatiaiskanat tulevat ehkä jo ensi kesänä. Kantavampana ideana on työllistyminen, oman elannon saaminen. Pariskunta on kaavaillut tilojensa tuotantosuunnaksi esimerkiksi turismia, omavaraisuustalouden ohella.

”Mahtavinta olisi, jos saisi olla kotona koko ajan. Elanto tulisi päivittäisestä tekemisestä kotitilalla”, Jeppe sanoo. ”Tiedämme, että se on kovaa työtä, mutta sitä me haluammekin. Olemme varmoja tästä”, Maria sanoo.

Samaan hengenvetoon Jeppe Wickström toteaa tajuavansa, että yhtälö on mahdoton. Remontoiminen omin voimin tai omien, vanhenevien vanhempien avulla, ilman lainaa, päivätöiden ohessa, on tuskaisen hidasta.

Korjausten ”akuuttilista” on pitkä, ja väliaikaisratkaisuista uhkaa tulla pysyviä. Jeppe näyttää talon kattoremonttia lykänneen ränni-rautalanka-saavi -patenttiratkaisun.

Perhe toivookin saavansa lisää käsipareja avukseen. He ovat laittaneet Facebookin yhteisöasumisryhmään ilmoituksen, jossa he hakevat asukasta tai asukkaita jakamaan kahden maatilan arkeaan. Vanhojen rakennusten kunnostusta, eläinten hoitoa, pelto- ja metsätöitä riittäisi useammallekin, vaikka toistaiseksi asunto järjestyisi vain yhdelle henkilölle.

”Renkiä emme hae”, Jeppe painottaa. ”Haemme ihmistä, joka tulisi osaksi yhteisöämme. Ihmistä, jolla olisi halu kehittää näitä paikkoja ja suunnitella tulevaa.”

Myytävänä maatilat eivä ole. Ei edes osa niistä. Mahdollisten uusien asukkaiden tulo osaksi perheen elämää ei perustuisi omistukseen.

”Jonkin verran yhteydenottoja on tullut”, Maria Lindholm sanoo.

”Ei kuitenkaan vielä ole löytynyt sopivaa henkilöä. Tänne tullessa pitäisi olla valmis kovaan työhön. Tekemistä on koko ajan. Emme ehdi meditoimaan.”

Työn määrästä huolimatta Jeppe Wickström ja Maria Lindholm ovat valloittava, rauhaa huokuva kaksikko. Heihin ei voi iskeä haihattelijan leimaa. He ymmärtävät työn määrän ja välillä huokaavat, että ovat kenties haukanneet liian ison palan.

Kaunis kalastajatila historiallisine venevajoineen ja pientila komeassa maalaismaisemassa on kuitenkin helppo nähdä matkailukohteina. Jos luontomatkailu ja elämysturismi yhdistettynä omavaraistalouteen jossain onnistuu, se onnistuu täällä.

Marian pitämä blogi Epämoderni perhe:

epamoderniperhe.blogspot.fi

Video Jepen ja Marian Storpensorin tilan venevajan historiasta vuodelta 1958: vimeo.com/85440302