Kuka kuiskii Erdoğanin korvaan?
Turkki jarruttaa Suomen Nato-jäsenyttää ja tulokset satavat suoraan Venäjän laariin. Turkki ja Venäjä keskustelevat suljettujen ovien takana ja varmasti myös Naton laajenemista on puheissa jossain vaiheessa sivuttu.
15.6.202210:47
Monet ehtivät hämmästellä Venäjän mietoa reaktiota Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemukseen. Kylmää kyytiä tuli pian aivan toisen miehen suusta, kun Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin mielestä Suomi ja Ruotsi olivat muuttuneet terrorismin pesiksi ja täysin sopimattomiksi Natoon.
Petollisen toimijan sanomiset ja joskus myös sanomatta jättämiset ovat sumutusta, mutta teot puhuvat.
Venäjä vakuutteli rauhantahtoaan Ukrainan sodan alla ja juoksutti lännen päättäjiä Kremlissä tiuhaan. Todennäköisesti Vladimir Putin mitoitti vaatimuksensa lännelle tarkoituksella mahdottomiksi, koska hän oli päättänyt hyökätä joka tapauksessa.
Turkin presidentti Erdoğan käyttää Putinin metodia, ja myös hänellä on hyökkäys mielessään. Turkin yksinvaltias on esittänyt vaatimuksia, jotka eivät ole mitenkään mahdollisia – kuten muutoksia Ruotsin hallituksen kokoonpanoon. Neuvottelupöydässä on paljon sellaista, josta ei voi neuvotella ja joilla ei ole Turkille edes merkitystä.
Turkin tai sen tukemat joukot vyöryvät kohta kurdien asuttamalle alueelle Pohjois-Syyriassa ja ajavat ihmiset kodeistaan pakolaisiksi. Tässä operaatiossa Turkki tarvitsee suopeaa suhtautumista Venäjältä, joka on ainakin jossain määrin kuskin paikalla Syyriassa.
Saman aikaan Turkin presidentti ei voi täysin ohittaa USA:n mielipidettä. Kurdit olivat tärkeä liittolainen lännelle, kun terroristijärjestö Isis viimein pysäytettiin.
Suomessa asuvat kurdit eivät Turkkia oikeasti huoleta eivätkä edes Ruotsin, vaikka Turkki on piikitellyt länsinaapuriamme välillä rankasti jo ennen Nato-hakemusta. Kurdiasian nostaminen Nato-jäsenyyden esteeksi luo valheellista mielikuvaa Turkin tulossa olevan hyökkäyksen oikeutuksesta. Samalla sillä viestitään: uskaltakaapa kyseenalaista toimiamme tai järjestää pakotteita, niin Nato-jäsenyydet voi unohtaa.
Turkin käymä peli saa sen näyttämään turhankin paljon Kremlin kätyriltä, sillä toiminta sataa Venäjän laariin. Turkki tekee Venäjän kanssa yhteistyötä ja neuvottelee suljettujen ovien takana, mutta niiden keskinäinen suhde on yhtä lailla kompleksinen kuin Turkin ja länsimaiden.
Vuonna 2015 Venäjän ja Turkin välit kiristyivät, kun Turkki vahingossa ampui alas Syyrian rajalla venäläisen hävittäjän. Uhittelun jälkeen Erdoğan taipui julkiseen anteeksipyyntöön, ja ehkäpä jäi Vladimirille palveluksen velkaa. Voi olla, että se kuitattu aikoja sitten. Joka tapauksessa maat neuvottelevat keskenään ja tekevät laskelmia seuraavista siirroista. Sitä voi hyvin kutsua myös kuiskutteluksi ja ihme, jos niissä ei ole puhuttu myös Naton laajentumisesta.
Suomen ei kannata uhrata kovin paljon paukkuja Turkin tyynnyttelyyn, sillä kuten vanha kansa viisaasti sanoo: Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Ärsyttääkään ei kannata mutta mielistely on turhaa.
Toinen asia sitten on, jos Turkin vanavedessä myös Unkarin ja Kroatian suunnasta ilmestyy jotain outoja vaateita. Voihan hyvin olla, että Turkin äksyilyn ansiosta Putinin hyväksi ystäväksi tiedetty Unkarin pääministeri Viktor Orbán on pysynyt hiljaa ja välistävedon aika tulee myöhemmin.
Tällaiseen on tosin vaikea uskoa. Unkarissa ja Kroatiassa valta ei ole yhtä keskittynyttä kuin Turkissa, ja Unkarilla alkaa olla EU:ssa tukalaa ilman lisäjännitteitäkin. Kroatia puolestaan havittelee EU:ssa rahaliiton jäsenyyttä.
Kaiken kukkuraksi ne ovat pieniä toimijoita, joille myös USA voi kulissien takana kuiskutella: Suut tukkoon ja eteenpäin.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
