Autoilun verotusta yksinkertaisesti

Polttoaineveroa kerättiin vuonna 2015 yhteensä 2,19 miljardia euroa. Polttoaineveron reilun 10 prosentin korotuksella kerättäisiin liki 300 miljoona, joka korvamerkittynä voitaisiin kirjata tiestömme korjausvelan paikkaamiseen jo nyt olevan tason päälle. Yksinkertaisinta ja syrjimätöntä.

Ihmetellä voi, miksi näin ei esitetä tai toimita. Asiantuntijatkin puoltavat toimimaan polttoaineverotuksen kautta.

Uusista autoista kannettavan kertaluontoisen veron voisi myös poistaa yksinkertaisesti ja syrjimättä juurikaan. Näille autoille määrättäisiin vuotuinen käyttömaksu, jolla nykyisen suuruinen autovero kuittaantuisi jollain aikavälillä, ei välttämättä täytenä.

Pitäisi toimia niin, ettei käytettyjen autojen arvo romahtaisi. Näin saataisiin lisää aikaa valmistella mahdollinen siirtyminen digiperusteisiin tienkäyttömaksuihin, jos vielä jostain kumman syystä tähän rehellistä tarvetta löytyy.

Mitään ei tarvitsisi välttämättä yhtiöittää eikä yksityistää. Kyllä meillä verottaa osataan, kun vaan verolakien piiriin saadaan kaikki verotettava – nythän ei aina näin ole, mutta se on eri tarinansa.

Meillä on jo olemassa työkalut ja melko edulliset tavat periä veroja ja maksuja. Pitäisi huolehtia myös siitä, että ulkomainen tavaraliikenne maksaa osansa – myös aiemmat investoinnit huomioiden. Nehän on tehty kotimaisten maksajien varoin.

Jos digiperusteinen tienkäyttö joskus tulisi voimaan, voisi polttoaineveroa miettiä täysin uudestaan – painopisteen kuitenkin säilyessä siinä.

Entistä useampi ihmettelee, miksi melkein kaikkea esitetään tehtäväksi vaikeimman kautta ja niin, että sen toteuttaminen tulee mahdollisimman kalliiksi. Näitä esityksiä tekevät ja kannattavat melko poikkeuksetta yritystaustaa omaavat poliitikot.

Alkaako tässä jo avautua syy-yhteys siihen, miksi suomalaisten yrityksien kerrotaan olevan kilpailutehottomia? Sokea yksityistäminen johtaa vain harvojen ja valittujen onneen.