Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Mikään ei voita kunnon huuhaata

    Stiina Hovi
    Stiina Hovi 

    Väärällä tiedolla eli huuhaalla on aina ollut ihmiskunnalle suuri merkitys. Mikä on väärä tieto, on tietysti joskus makuasia. Meistä jokainen uskoo monesti sellaiseen, jota ei ole olemassa.

    Galileo Galilei haastoi aikoinaan mahtavan Vatikaanin väittämällä, että maa kiertää aurinkoa. Ajatus oli ennenkuulumaton ja julkea, Aurinko kiertää maata, ja sillä siisti, päätti paavi.

    Galileo oli menettää päänsä, mutta onneksi armo kävi oikeudesta ja pää säilyi hartioilla. Oppiaan hän ei kuitenkaan saanut levittää. Sen verran jukuripää keksijänero kuitenkin oli, että jupisi takanapäin jotain siihen malliin että ”se pyörii sittenkin”.

    Tuossa asiassa virallinen oppi oli huuhaata, tiedemies taas tapaili oikeita polkuja.

    Mutta ei naureskella Vatikaanin hölmöilyille. Osataan sitä meilläkin.

    Kysymys ei ole siitä, että monen silminnäkijän todistuksen mukaan Elvis olisi edelleen elossa. Hän asuu Lapissa ja pistäytyy silloin tällöin ivalolaisessa kapakassa laulamassa karaokea.

    Hevosmiesten tietotoimiston mukaan Estonian upotti kansainvälinen rikollisliiga, joka oli kuljettamassa aseita Virosta Ruotsiin. Syynä ei siis olisikaan ollut se, että laivaa ajettiin ohjeiden vastaisesti hirmuisessa myrskyssä niin että se hajosi.

    Nämä jutut on helppo tunnistaa huuhaaksi, koska ne ovat epäuskottavia. Mutta kunnon huuhaalla on usein linkki todelliseen tietoon.

    Tiedemiehet ovat saaneet selville, että maapallon ilmasto muuttuu. Ilmastonmuutoksesta on kirjoitettu kilometritolkulla papereita, jotka osoittavat selvästi että muutos on käynnissä ja että ihminen vaikuttaa muutokseen.

    Erimielisyys on ainoastaan siitä, mihin suuntaan muutos milloinkin tapahtuu.

    Ilmastonmuutos on kuitenkin asia, joka tarjoaa huuhaalle loistavat markkinat. Ilmastonmuutoksella voidaan tarvittaessa perustella miltei mitä tahansa.

    Muutamia vuosia sitten ympäristöministerinä toiminut Satu Hassi esitti teesin, että kaupungissa asuminen on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin maalla asuminen. Kaikki siis vaan asumaan kerrostaloon, niin maailma pelastuu.

    Helsingin kaupunginvaltuusto pani paremmaksi ja määräsi kaupungin kouluihin kasvisruokapäivän. Pienet tytöt ja pojat syövät lihapullien sijasta porkkanaa ja banaania. Sitä perusteltiin ilmastonmuutoksen torjumisella.

    Todellisuudessa kaupunkilaisen hiilijalanjälki on suurempi kuin maalaisen. Myöskään pieni helsinkiläinen koululainen ei pelasta maailmaa syömällä pelkästään kasvisruokaa.

    Kun Kiinassa avataan joka viikko yksi uusi hiilivoimalaitos, on helppo ymmärtää, että ilmastonmuutoksen hallinta täytyy aloittaa jostain muualta kuin Suomen maaseudulta tai Helsingin kouluista.

    Asuntoministeri Jan Vapaavuori on herättänyt viime aikoina huomiota estämällä kauppakeskusten rakentamisen maakuntiin. Päätöksiä on perusteltu, totta kai, ilmastonmuutoksella.

    Vapaavuori ei käyttänyt puheenvuoroa silloin, kun Helsingin seudulle rakennettiin kauppajätit Itäkeskus, Kamppi, Jumbo, Sello, Kannelmäki, Iso Omena, Myyrmäki ja Lippulaiva. Ja tässä ovat vasta isoimmat.

    Huuhaa on tärkeä tekijä politiikassa. Sillä voidaan perustella vaikkapa sitä, että kauppakeskusten pitää sijaita Helsingissä. Helsingin ulkopuolella ne pilaavat ilmaston.

    Television uusimpia ohjelmia ovat erilaiset tosi-tv-tarinat, kuten Big Brother. On poliittisesti korrektia käydä ohjelmista keskustelua tyyliin, ”mielenkiintoinen formaatti” tai ”ei nyt minun makuuni, mutta katson silti”.

    Järki tietysti sanoo, että noista ohjelmista on järki ja hyvä maku kaukana. Roska on roskaa, vaikka kuinka kauniissa paketissa.

    Huuhaata on kuitenkin monta laatua. Kunnon korkeatasoinen huuhaa on sekä hauskaa että opettavaista. Sellaisesta kannattaa nauttia.

    Kaksi politiikan toimittajaa, Pekka Ervasti ja Timo Haapala julkaisivat äskettäin huuhaa-kirjan kuvitelluista poliittisista tapahtumista. Vaikka kirja oli pelkkää tajunnanvirtaa ja yhtä uskottava kuin Pecos Bill tai teekkareiden vappulehti, sekä eduskunnan puhemies että tasavallan presidentti kommentoivat sitä vakavalla naamalla.

    Kommentoijat olivat siis puhemies ja presidentti, ihan oikeasti. Eivät esimerkiksi Arska ja Reiska Sörkan laitamilta. Toimittajien vitsi toimi kuin junan vessa.

    Varmasti kirjantekijöillä oli hauskaa. Kyllä kunnon huuhaa on sittenkin poikaa.