Palvelujohtaja Eilamaria Leskinen, Pieksämäki Laulusta voimaa esimiestyöhön
Eilamaria Leskinen jäi lokakuun alussa vuorotteluvapaalle palveluesimiehen työstä voidakseen omistautua laulamiselle. Esiintymisasut hän on ommellut itse.12.10.201616:00
”Tehtävänäni on toimia Lähitapiolan Savo-Karjalan toimistojen esimiehenä. Huolehdin siitä, että asiakaspalvelun laatu vastaa odotuksia ja toiminta on tuloksellista.
Työskentelen yleensä kolme päivää viikosta Mikkelissä, kaksi Savonlinnassa ja kerran kuukaudessa Parikkalassa ja Heinävedellä. Asun Pieksämäellä, joten ajamista kertyy vuodessa noin 50 000 kilometriä.
Auto on minulle vähän kuin toinen koti. En halunnut automaattivaihteista enkä käytä vakionopeudensäädintä, jotta pysyisin vireämpänä. Ajaessani teen hengitysharjoituksia, laulan ja muistelen laulujen sanoja, sillä työskentelen myös laulajana.
Esimerkiksi nyt harjoittelen ohjelmistoa pyhäinpäivän konsertteihin, jotka esitän baritoni Esa Ruuttusen ja Cello Spirituals -yhtyeen kanssa. Gabriel, tule takaisin -oopperan Kristiinan rooli on myös työn alla.
Meillä oli perheessä kaksi lasta ja siskostani ajateltiin tilan jatkajaa. Niin kuitenkin kävi, että siskoni hakeutui muualle ja minä mieheni kanssa jatkan vanhaa sukutilaamme. Tilan pellot on metsitetty eikä karjaa ole ollut enää vuosikymmeniin.
Hankin kaupallisen koulutuksen, sillä se ala tuntui tarjoavan työmahdollisuuksia.
Työn ohessa olen opiskellut laulua ja olen saanut tehdä rooleja ja konsertteja. Nämä kaksi työtä ovat tukeneet toisiaan. Olisin varmasti fysikaalisten hoitoloiden asiakas, jos en laulaisi, koska ajan niin paljon ja teen läppärillä töitä.
Vaikka koulun jälkeen en edes harkinnut vakuutusalaa, niin tähän kuitenkin päädyin, kun Pieksämäellä aukeni vakuutusvirkailijan paikka. Vuoden päästä jatkoin esimiestehtävissä toimistonhoitajana.
Ala onkin osoittautunut tosi mielenkiintoiseksi. Yhtiöt ovat fuusioituneet, on tullut toimialalaajennuksia ja tietotekniikka on muuttanut ja helpottanut työtä. Muutos on jatkuvaa, mutta se pitää vireänä.
Ei mikään työ ole sellainen, jossa ei olisi ikäviäkin asioita. Esimiehen toimenkuvaan kuuluu keskustella hankalistakin asioista. Yhdessä ja yhteistyöllä kaikesta selvitään.
Myös henkilökohtaisessa elämässä tulee alamäkiä. Joskus laulukurssilta palatessa olo oli kuin ojanpohjassa rämpisi. Miten en ollutkaan niin taidokas kuin kuvittelin? Miksi teen tätä, vaikka ei ole pakko?
Ei mennyt kuin hetki, niin ryömin taas innolla uutta oppimaan.
Olipa työ mikä tahansa, pitää itse miettiä, haluaako sitä. Anita Välkki aikoinaan opetti, että on oltava ei vain sydän vaan maksa ja munuaisetkin tässä hommassa mukana.
Olen luonteeltani nuorallatanssija ennemmin kuin tasamaan kulkija. Pitää olla koko ajan sellaisia haasteita, joista en ole ihan varma, pystynkö — mutta jos ihminen on pystynyt, niin minäkin selviän.
Äiti oli pohjalainen ja kovin uudistushaluinen, ehkä olen perinyt ominaisuuteni häneltä.
Nautin myös kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Ompelen lähes kaikki vaatteeni itse. Aina matkalle lähtiessä vannon, että ostan uusia vaatteita, mutta kotiin tulee vain kankaita. Niitä minulla on paljon! Mies on suorastaan kyllästynyt kangaskaupoissa kiertelyyn.
Leivon usein, sillä tykkään kaikista herkuista. Puutarhassa mies hoitaa kasvimaan ja minä kukkapenkit.
Olen keski-ikäinen nainen, ja minusta meillä tämän ikäisillä on paljon annettavaa työelämässä, jos vain saa olla terve. Vaikkei olisikaan, niin monet tekevät silti mahtavia asioita. Meillä on elämänkokemusta ja sitkeyttä.
Vaikka vanhempani kuolivat aika nuorina, niin ajattelen, että jokaisella on oma aikansa. Itse en tupakoi, syön ihanaa omassa pellossa tuotettua ruokaa, juon paljon vettä ja ruuan kanssa viiniä vain kohtuullisesti, pidän laulamisella huolta itsestäni. Nautin työstäni ja ihmisten kanssa olemisesta.
Kuntoa pidän yllä sauvakävelemällä metsässä. Iltaisin tv-uutisia katsoessa lankutan ja venyttelen tuvan räsymatolla. Siivoan talon itse ja kesällä ajan nurmikkoa kolme tuntia viikossa.
Ikäisilleni naisille sanon, että antaa palaa vaan!”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
