Koskenkorvan seriffi ei anna periksi

”Jos meidän kylä voisi huonosti, en uskaltaisi ajella seriffiautolla ja sanoa, että menee hyvin”, Jari Mäki nauraa. 

Seriffi tankkauspuuhissa omalla huoltoasemalla. Samalla hän tarkisti leikkimielisesti paikalla urakoivan putkimiehen Pekka Mahlamäen tulityöluvat. Samanvärisiä ja vuosimallisia Ford Texas Edition -erikoismalleja on maailmassa vain kaksi. Toisen omistaa Jari Mäki ja toisen ex-presidentti George W. Bush. 

Nyt voisi luulla olevansa amerikkalaisessa poliisisarjassa.

Jari Mäki, 58, ajeluttaa meitä Ilmajoen Koskenkorvan kylän raitilla aidolla amerikkalaisella poliisiautolla hälytysvilkut välkkyen. Hän on pukeutunut piirikunnan seriffin univormuun. Sireenikin ulvahtaa.

Näky kohauttaisi muualla, mutta koskenkorvalaisia se ei tunnu hetkauttavan – Jarihan se siinä.

Noin 2 000 asukkaan Koskenkorva on joutunut huonoon kierteeseen viime vuosina. Monet yritykset ovat sulkeneet ovensa ja palvelut loppuneet kylältä.

Kylän keskusta olisi miltei autioitunut, ellei yrittäjä Jari Mäki olisi tehnyt työtä palvelujen takaamiseksi. Hän on ostanut lopettaneita yrityksiä, kunnostanut ja laittanut vuokralle kiinteistöjä.

”Kun grilli lopetti, ostimme ja entisöimme rakennuksen ja laitoimme vuokralle. Meidän omistamassamme liiketalossa on vuokralaisena apteekki, valokuvaamo, jalkahoitola ja hammaslääkäri. Jos meidän rakennuksista katkaistaisiin sähköt, kylälle jäisi vain osuuskaupan valot”, Jari Mäki toteaa ratin takaa.

Mäen luonto ei antanut periksi myöskään silloin, kun Koskenkorvan Shell lopetti toimintansa viime vuonna. Mäki osti ja remontoi sen amerikkalaistyyliseksi huoltamobaariksi. Samalla pelastui kylän ainoa lounaskahvila.

”Meillä oli kolme viikkoa aikaa perustaa firma ja hankkia sille myyntiluvat ja polttoainesopimukset. Jos jokin, niin huoltoaseman perustaminen on tehty vaikeaksi Suomessa.”

Hän on ilokseen huomannut, että asenne on tarttunut muihin kyläläisiin ja he ovat alkaneet suosia paikallisia palveluja.

”Ei auta vaikka jakaisimme ilmaista bensaa, jos ketään ei käy”, Mäki toteaa autoa tankatessaan.

Kurvaamme pankkiautomaatille, joka uhkasi jokunen vuosi sitten kadota kylältä. Automaatin pysyminen kylällä maksaa noin 6 000 euroa vuodessa. Mäki maksaa summan omasta pussistaan. Tukimaksu vaaditaan, jos automaatista ei tehdä tehdä vähintään 8 000 nostoa kuukaudessa.

”Elävä kylä tarvitsee käteistä. Muuten marjanmyyjille ja torikauppiaille pitäisi hakea rahat Ilmajoelta tai Kurikasta.”

Jari Mäki on amerikkalaisiin tuotteisiin erikoistuneen yrityksensä toimitusjohtaja.

Turistikohteenakin suosittu yritys on kuin pala Amerikkaa ranch-tyylisine pihoineen, vapaudenpatsaineen ja bensapumppuineen.

Yrityksen päätoimialana on USA-autojen ja mopoautojen maahantuonti, varaosamyynti sekä huoltokorjaamotoiminta.

Myymälässä on laaja western-tuotteiden valikoima sekä kaikkea muuta Amerikasta tuotua vaatteista leluihin ja koriste-esineisiin.

Viereisen Kyröjoen takana höyryää kylän maamerkki, Altian tehdas. Kun Altia ilmoitti hiljattain lähtevänsä Koskenkorva-vodkalla valloittamaan Amerikkaa, Mäellä välähti.

”Totesin, että tuolta puolen jokea lähtee Koskenkorvaa Amerikkaan ja minä tuon Amerikkaa tänne.”

Työnteon ja ahkeruuden merkityksen koskenkorvalaisen maanviljelijäperheen poika oppi vanhemmiltaan. Amerikka puolestaan alkoi kiinnostaa, kun perheeseen ostettiin televisio 60-luvun alussa.

Pikkupoikana lähtemättömän vaikutuksen Mäkeen tekivät naapurin miehet, jotka vuoleskelivat auramerkkejä ja myivät niitä TVH:lle.

”He luottivat siihen, että talvi tulee ja merkkejä tarvitaan. Samalla tavalla mekin luotamme siihen, että meiltä ostetaan asioita, joita ei löydy muualta. Emme kilpaile osuuskauppojen ja K-markettien kanssa.”

Amerikka-bisnes alkoi sattumalta. Vuonna 1979 Mäki kävi ensimmäistä kertaa Amerikassa. Tullessaan hän toi kenkälaatikoissa vanhoja jenkkiautojen osia.

Samoihin aikoihin Suomeen rantautuivat Amerikasta swap-meeting -tyyliset peräkonttikirppikset. Niissä vanhoille autonmerkeille, pölykapseleille, listanpätkille riitti kysyntää.

Mäki ja hänen vaimonsa kiersivät kesäisin rompetapahtumissa ympäri Suomea. Talviaikaan he kävivät Amerikassa osien hakumatkalla.

Se oli aluksi vain harrastus. Päivisin Mäki toimi autovaraosien puhelinmyyjänä.

Suuri päätös syntyi vuonna 1989, kun hän irtisanoutui päivätöistä ja perusti yrityksen. Pian autonosia rahdattiin kontissa lakeuksille.

Firma toimi aluksi Mäen omassa autotallissa. Osat tilattiin Amerikasta faksilla, joiden suttuisista kuvista oli usein vaikea saada selvää.

Yritys selvisi alkuvuosina puskaradion ja omatoimisuuden ansioista. Maine levisi ja pian ihmiset alkoivat kysellä, voisiko pariskunta tuoda reissuiltaan jotain tiettyä.

Ensimmäisillä Amerikan reissuilla Mäellä ei ollut lainkaan kielitaitoa. Keskikoulussa saadut ehdot englannista muistuttivat olemassaolostaan.

”Tunsin olevani kuin elokuvassa, josta puuttuu tekstitys. En mennyt kielikouluun, vaan opettelin englantia Elviksen ja Abban lauluista sekä amerikkalaisista autolehdistä.”

”Kerran vaimoni totesi Amerikassa tehtyjen autokauppojen jälkeen, että kaikki sanat menivät väärässä järjestyksessä, mutta nyt sinulla on uusi auto.”

Myymälähalli nousi Mäen kotitiluksille vuonna 1995. Avajaisiin odotettiin muutamaa kymmentä henkeä, mutta heitä saapuikin satoja.

Nyt Jari Mäki Oy työllistää kymmenen työntekijää ja pyörittää lähes kahden miljoonan euron liikevaihtoa. SEO-huoltamolla on viisi työntekijää.

Mäen kaikki neljä lasta, Susanne, Marianne, Tommi ja Pauliina, työskentelevät ja ovat osakkaina yrityksessä.

Taantumat ja lamat eivät ole hidastaneet tahtia. Yritys on tuottanut alusta saakka voittoa.

Mäki sanoo, että hän ei koskaan ole tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia. Työtä tehdään asenteella ja päätöksiä harkiten.

Myymälän seinillä on muistoja ja kuvia liikkeessä vierailleista henkilöistä presidentti Niinistöä myöten.

Kunniapaikalla on Mäen elämänkumppanin ja lasten äidin Katarina Tallgren-Mäen kuva. Hän menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen vuosi sitten.

”Katariina oli puolet tätä kaikkea. Yhteinen taipaleemme yrittäjinä kesti 34 vuotta. Mietimme aikoinaan, että lähdemmekö osuuskauppaan vai Amerikkaan. Valitsimme Amerikan, mutta emme olisi koskaan uskoneet kuinka isoksi yritys kasvaa.”

Vaikka kulunut vuosi on ollut surun täyttämä, Mäki näkee tulevaisuuden valoisana.

”Positiivinen eteenpäinmeno on minulle tärkeää. Eletään vaikka piruuttaan ja periksi ei anneta.”

”Olen luvannut nähdä lapsenlapsieni autoajelut. Nuorin on kymmenkuukautinen, joten siihen menee onneksi vielä aikaa.”

Mäki ja hänen vaimonsa kävivät Yhdysvalloissa yli 60 kertaa. Mäki on nähnyt Alaskan erämaat, Las Vegasin kasinot ja Teksasin karjamaat ja tutustunut niiden ihmisiin.

”Olen nähnyt monenlaisia paikkoja, ihmisiä ja tilanteita. Maaseudun ihmiset ovat siellä hyvin leppoisia, ystävällisiä ja auttavaisia.”

”Myös Koskenkorvalla asuu elinvoimaista väkeä. Meidän huoltoasemalla ei istu katkeria vanhoja miehiä. He kokevat, että maailma kehittyy ja pysyy hyvänä vielä senkin jälkeen, kun heistä aika jättää.”

Reissuilta on tuotu amerikkalaista palvelukulttuuria Koskenkorvalle.

”Istuimme usein vaimoni kanssa amerikkalaisissa ruokapaikoissa tarkkailemassa palvelukulttuuria. Mietimme tarkkaan, mitä asioita tuomme sieltä Koskenkorvalle. Meillä ketään asiakasta ei ylenkatsota ja kaikille ollaan kohteliaita. Auto käydään tankkaamassa, jos asiakas niin haluaa.”

Yritys ja kylä ovat yhtä tärkeitä asioita Koskenkorvan seriffille. Hän ei koskaan ole harkinnut muuttavansa tai perustavansa yritystä etelään.

Sitä paitsi asiakkaita käy Helsingistä asti.

”Helsingissä kysytään usein, että missä se sinun firmasi sijaitsee. Vastaan aina, että kun ajat 400 kilometriä Mannerheimintieltä pohjoiseen, niin se näkyy samalla puolella tietä kuin eduskuntatalo.”