Onnenpelin ilta
Bingokulttuuri elää ja voi hyvin etenkin maaseudulla. Vanhanajan bingotunnelmaa voi parhaiten kokea talkoovoimin järjestettävissä iltabingoissa, joissa pelataan perinteisin menetelmin.
rinaksi. Moni selittelee vieruskumppaneilleen, kuinka läheltä oikea bingorivi sujahtikaan.
Viitosbingon voittaja saa palkinnoksi kaksi kahvipakettia.
”Jatketaan kolmella rivillä ja superkulmilla, ” Aarre Helminen kuuluttaa ja väki hiljenee. Nyt pelataan jopa satojen eurojen lahjakorteista.
Bingo pitää pintansa
Bingossa käyvät etupäässä keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset. Honkapirtin pöydissäkin kuulee puhuttavan paljon yli 50 vuotta vanhoja juttuja.
Bingojen määrä on laskenut tasaisesti vuosien mittaan, mutta maaseudulla pelaajamäärät ovat säilyneet kohtalaisesti maaseutuväestön ikääntymisestä huolimatta. Huhtamossakin uskotaan bingon tulevaisuuteen, sillä nuorisoa käy pelaamassa yhä enemmän.
Yhtenä haasteena on myös ahkeran ja osaavan talkooväen löytäminen. Anne Pitkänen toteaakin, että vapaaehtoistyö alkaa olla häviävää kansalaistoimintaa koko valtakunnassa.
”Vuosi vuodelta on vaikeampaa saada talkooväkeä. Mutta kyllä meillä löytyy jatkajia. Toki homma muuttaa muotoaan ja toimintatapoihin tulee uusia vivahteita, ja niin pitääkin. Pääasia on, että bingo jatkuu.”
”Olen uhannut jo monena vuotena, että tämä jää viimeiseksi bingohommissa, mutta hyvä palaute on saanut minut jatkamaan. Paras palaute on se, kun joku tulee pelaamaan toisenkin kerran”, Anne Pitkänen sanoo.
Bingohetken hartaus
Kun bingopeli alkaa, saliin laskeutuu harras hiljaisuus. Jopa niin, että vielä kertaalleen on tarkistettava, että kännykkä on äänettömällä.
Bingo vaatii reaktiokykyä, sillä uusia numeroita kaikuu ämyristä napakkaan tahtiin. 81-vuotias Helminen kuuluttaa niitä tomerana kuin teekkaripoika.
”Niilo 45, gideon 60, otto 73, bertta kasi…”
Samalla bingoajat merkitsevät osumia kuponkeihinsa paksuilla merkkauskynillä. Pöydillä lojuu pastillirasioita, silmälasikoteloita sekä mehu- ja limupulloja.
”Binko!” kaikuu napakka naisääni salin perältä.
Bingo-huudon jälkeen salissa kuuluu vaimea kohahdus, joka muuttuu hetkessä tasaiseksi puheenso
”Täällä näkee vanhoja tuttuja ja tutustuu samalla uusiin ihmisiin. Minulle tämä on silkkaa hauskanpitoa, voittaminen on ihan sivuseikka. Tänne tullaan ihan huumorimielellä. Pelkästään se on huvittavaa, kun tänne matkustetaan istuksimaan pitkän matkan päästä”, rouvashenkilö hekottaa.
Peli voi viedä mukanaan
Vaikka useimmille pelaajille bingo on hauska harrastus, jotkut se vie liiaksi mukanaan.
Tavallisimmin bingopelaaja käyttää keskimäärin 20 euroa illassa, mutta moni kuluttaa moninkertaisen määrän rahaa pelaamalla useampaa pelikuponkia samanaikaisesti.
Ahkerimmat bingoavat useita kertoja viikossa, joten pelaamiseen voi mennä satoja euroja kuukaudessa.
Huhtamon bingossakin kuulee juttuja pelaajista, jotka ovat menettäneet kaikki rahansa ja ottaneet vielä vippejä päälle. Onneksi se ei ole kovin yleistä, eräs rouva toppuuttelee.
Maailmalla bingolla voi kerätä suuria rahavoittoja, mutta Suomen lain mukaan voittojen on oltava tavarapalkintoja. Tavallisimpia palkintoja ovat kauppojen lahjakortit ja kahvipaketit.
Joulunaikaan palkintona on kinkkuja. Jonkun kerrotaan voittaneen kinkut koko lähisuvulleen. Huhtamolla puhutaan myös epäonnisesta pelaajasta, joka oli jäänyt joulunaluspäivänä ilman ”varmaa” voittokinkkua. Kyseinen herra oli marssinut suutuspäissään bingokanttiiniin ja ostanut kinkun.
puvat reilusti yli sadan kilometrin päästä.
Monelle yhteinen bingoilta on todella tärkeä viikon piristys. Pelaamisen ohessa vaihdetaan kuulumisia sekä iloitaan ja harmitellaan yhdessä saatuja ja menetettyjä voittoja.
Toivo Lintunen on saapunut bingoamaan Honkapirtille Punkalaitumelta. Tuttuun tapaansa hän on ensin käynyt hakemassa autollaan neljä ystäväänsä eri puolilta pitäjiä. Matkakulut jaetaan miesten kesken.
”Bingo tekee hyvää päänupille, pelatessa hoksottimet pysyvät vetreinä. Lisäksi täällä tapaa tuttuja ihmisiä. Ei tarvitse nyhjöttää kotona neljän seinän sisällä”, Lintunen toteaa.
Bingo on Lintuselle tärkeä harrastus. Hän pelaa kolmesta neljään kertaa viikossa.
”Onhan tämä hullun hommaa, mutta mukavaa. Mieluummin sitä täällä istuu kuin kaljabaarissa. En ole tosin koskaan ryypännyt ja tupakoinut”, Lintunen tuumailee.
Hiljattain Lintunen joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hän näki hetken aikaa kaiken kahtena.
”No ei estänyt pelaamista. Piti vaan katsella vähän tarkemmin noita pelikuponkeja.”
Perinteinen päihittää verkon
Nykyisin moderneissa bingohalleissa numeroiden arvonnan ja kuuluttamisen hoitaa tietokone ja pelaajat käyttävät automaattitauluja. Honkapirtin kaltaisissa kyläbingoissa käytetään kuitenkin perinteisiä menetelmiä: bingokonetta pyöritetään veivaamalla ja pelaajat tekevät merkintöjä kuponkeihinsa käsin tusseilla.
Nettibingon yleistymisen myötä peli on yhä suositumpaa ja kiinnostaa yhä nuorempia. Honkapirtillä bingoa pelaaville verkkobingo ei ole vaihtoehto.
”Ainakaan täällä käyvistä pelaajista ei löydy ainuttakaan nettibingoon käännytettävää”, vaimonsa kanssa pelaamaan tullut Pekka Mäenpää vakuuttaa.
Mäenpään mukaan bingoa kuuluu pelata ihmisten keskellä. ”Yhteisöllisyyden tunne on tärkeää. On nähtävä omin silmin, kuka voittaa ja miten paljon. Samalla voi vaihtaa kuulumisia vierustoverin kanssa. Sellainen ei onnistu netissä roikkumalla”, Mäenpää pohtii.
Erään rouvan mielestä bingo on kuin lääke, joka pidentää ikää.
tait pois, niin kyllä me täällä Aarren kanssa kaikkina muina perjantaina ollaan. Meidän lisäksi järjestelyissä on mukana 28 hengen kiertävä talkooporukka”, Anne Pitkänen kertoo.
Yhteinen bingoilta piristää
Honkapirtin bingo ei ole pelkästään Huhtamon kyläläisten huvitus, sillä pääosa kävijöistä saapuu muista kunnista. Kaukaisimmat vakiobingoajat saa
goissa totesimme, että niissä käyvät aikalailla samat ihmiset”, bingorummun pyörittäjä Aarre Helminen sanoo.
81-vuotias Helminen on istunut bingon pelirummun takana jo Kekkosen ajoista saakka. Hän on juhlavuottaan viettävän kyläbingon todellinen konkari.
”Alkuun harjoiteltiin ja katseltiin rauhassa, että saisimmeko tänne pysyvää bingotoimintaa. Pikkuhiljaa tätä on jatkunut kolmekymmentä vuotta. Kävijämäärät ovat pysyneet melko tasaisina vuosien mittaan. Viikoittain kävijämäärä vaihtelee pitkälti sen mukaan, kuinka suureksi päävoittosumma kohoaa”, Helminen kertoo.
Viimeiset 30 vuotta Helminen ja Pitkänen ovat olleet lähes joka perjantaina bingotalkoissa. Molemmille on kertynyt noin tuhat bingoiltamaa.
”Jos vähentää juhannuksen ja joulunajan perjan
Bingon paratiisi
Huhtamon kylä on tyypillinen mummoutunut maalaiskylä. Ei ole enää koulua eikä kauppaa. Kirkko, pankki, vapaapalokunta ja maamiesseura ovat vielä toiminnassa. ”Ja oma bingo”, Pitkänen huomauttaa.
”Lakkautetun kaupan ohessa toimi ennen kahvila. Siellä käydessään aina tiesi, mitä kylällä tapahtuu. Onneksi kyläläiset voivat juoruilla keskenään edes täällä”, Pitkänen naurahtaa.
Honkapirtin kaltaisia talkoovoimin pyöritettäviä bingoja on Suomessa noin parisataa. Huittisten alueella toimii viisi vastaavanlaista bingoa ja ne järjestetään eri viikonpäivinä. Joku huittislainen on kehunutkin asuvansa bingon paratiisissa.
”Ihmettelimme pitkään, mistä väkeä riittää kaikkiin Huittisten bingoihin. Käytyämme muissa alueen bin
sen kotonaan leipomaa piirakkaa ja kääretorttua.
”Leivon aina perjantaisin, jotta saamme myydä tuoreita leivonnaisia. Olemme kuulleet asiakkailta, että jossain bingoissa myydään kuivempaa teollisuuspullaa”, Anne Pitkänen tietää.
Huhtamon Nuorisoseuran toiminnalle bingolla on suuri merkitys, sillä varoilla ylläpidetään nuorisoseurantaloa sekä seuran jalkapallo- ja kerhotoimintaa. Bingotoiminnasta saadut varat on lain mukaan käytettävä yleishyödylliseen tarkoitukseen.
”Paikalliset suhtautuvat bingoon positiivisesti, koska oma kylä hyötyy tästä. Toki soraääniäkin välillä kuuluu. Myös maaseudulla asuu ihmisiä, jotka eivät harrasta yhtään mitään. Sitten he ihmettelevät, miten joku harrastaa tämmöistä ja kuluttaa siihen rahojaankin”, Pitkänen pohtii.
Huittisten laitamilla sijaitsevalla Huhtamon kylällä on alkamassa joka perjantainen bingoilta. Perinteikäs kyläbingo viettää juhlavuottaan, sillä se on kokoontunut Honkapirtin nuorisoseurantalolla jo 30 vuoden ajan.
Kansa tekee vasta tuloaan entiselle kansakoululle, mutta keittiössä käy jo täysi tohina, kun Anne Pitkänen ja Piia Salminen valmistavat kanttiinia myyntikuntoon. Ilmassa leijailee tuoreen kahvin, vehnäsen ja höyrymakkaran tuoksu.
Bingon talkooemäntänä 30 vuotta toiminut Anne Pitkänen toteaa, että kahvittelu on erittäin tärkeä osa bingokulttuuria. Tänäänkin myynnissä on Pitkä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
