Suomessa kotieläimet ovat kestävä osa ruuantuotantoa

Johanna Kaipainen otti kantaa lihantuotannon terveys- ja ympäristöongelmiin (MT 15.7.).

Asia ei ole niin mustavalkoinen kuin hän esitti. WHO on kiinnittänyt terveyteen liittyvissä riskiarvioissaan huomiota prosessoituihin lihavalmisteisiin, ei prosessoimattomaan lihaan.

Ympäristövaikutukset eivät niin ikään ole mustavalkoisia. Lihalle vaihtoehtoiset proteiinilähteet on usein tuotettu ulkomailla oloissa, joissa vedestä on puutetta. Viljely on saattanut vaatia myös laajamittaista metsänraivausta, jolla on haitallisia ympäristövaikutuksia.

Suomi on yllättävästi vedentuoja, mikä ei ole vastuullista eikä kestävää.

Vesirikkaana maana meillä riittää vettä rehuntuotantoon ja etenkin nurmiviljelyyn, jolle ei ole markkinoita ilman kotieläintuotantoa. Nurmi on puolestaan tärkeä elementti maan kasvukunnon ja monimuotoisen maatalousympäristön ylläpitäjänä.

Lihan tuotannossa saamme lantaa, joka on korvaamattoman arvokas maanparannusaine. Lanta on välttämättömien kasvinravinteiden lähde, jolla voidaan osittain korvata epäorgaanisia valmisteita.

Kaipainen viittasi FAO:n arvioon siitä, että maailman kasvihuonekaasupäästöistä 18 prosenttia on peräisin karjataloudesta. Suomen maatalouspäästöjen osuus kokonaispäästöistämme on 12 prosenttia (SVT 2016).

Tässä ei ole mukana Suomen nurmien ja rehujen sitomaa tai viljelymaiden päästämää hiilidioksidia ilmakehästä. Suomalaisen lihan ympäristöllinen kestävyys korostuisi entisestään, jos hiilidioksidin sidonta ja päästöt olisivat mukana.

On myös muistettava, että Suomessa eläinten hyvinvointi on maailman huippua, eikä antibiootteja käytetä tuotannossa ennaltaehkäisevästi kuten monissa muissa maissa.