Marssijoille kiitos
Terhi Torikka: Tuottajien mielenilmausta todella tarvittiin ja se herätti.16.3.201601:00
Perjantaina harmitti hetkellisesti asua maalla, kaukana Helsingistä. Ei ollut mahdollisuutta kokea paikan päällä maataloustuottajien yhteishenkeä ja traktorien vyöryä pääkaupunkiin.
Lohtua toi livelähetys ja sosiaalinen media, joka täyttyi nasevista iskulauseista ja traktorimarssin tunnelmista. Osallistujien määrä ylitti odotukset. Ihailtavan moni järjesti asiat tilalla niin, että pääsi tuomaan maaseudun ääntä kuuluville.
Kyynelet nousivat silmiin monesta syystä. Vetistelin sitä, että tähänkö todella on tultu. Suomalaisten tuottajien pitää oikeasti ajaa traktorilla Helsinkiin kertomaan, että on hätä. Että suomalainen ruoka voi olla pian historiaa. Eikö sitä tosiaan ymmärretä muuten? No kun ei.
Välillä liikutuin ylpeydestä ja yhteishengestä. Tuottajat saivat aikaan mahtavan, näyttävän tapahtuman.
Miten rohkeita ja fiksuja puheenvuoroja lavalla pidettiin. Moni jätti jäljen. Muutama tuottaja oli ennalta tuttu, ja sanoma tuli hyvin lähelle. Se on tosin tullut lähelle viime kuukausina monta kertaa.
Olen seurannut läheltä epävarmoja jouluvalmisteluja ja hiihtolomasuunnitelmia, kun odotettuja tukia ei ole kuulunut. Kuullut, miten puhelin suljetaan ja auto menee ajokieltoon. Ja järkyttynyt sähköjen katkomisista, kuten moni muukin.
Kaikki tämä siksi, että kuluttajat saisivat kotimaista ruokaa. Ei ihme, että osa tuottajista on jo luovuttanut.
Samalla olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että minä en joudu odottamaan palkkaani. Kokenut riittämättömyyttä siitä, etten voi tehdä mitään. Vain toivoa, että tilanne helpottuisi. Vaikka voinhan minä jotain, kuten jokainen muukin.
Voin valita kotimaista ja kysyä alkuperästä. Juuri totesin, että sillä on merkitystä.
Tein ravintolavarausta Turkuun. Arvelin, että hyviä vaihtoehtoja on paljon. Toisin kävi.
Ykkösehdokas, joka käyttää lähiruokaa, oli tiukasti varattu hamaan tulevaisuuteen. Tein äkkiä netissä varauksen kahteen muuhun. Kun luin listoja tarkemmin, aloin epäillä lihan kotimaisuutta. Soitin ja kysyin. Epäily osui oikeaan, joten peruin varaukset sähköpostilla, jossa kerroin syyn.
Sain toisesta ravintolasta hieman närkästyneen, tuontilihaa puolustelevan vastauksen. Vastasin siihen, ja tuloksena oli mielenkiintoinen viestinvaihto.
Pari päivää myöhemmin sain innostuneelta kokilta tiedon, että liha vaihtuu kotimaiseen seuraavalla viikolla. Se ei enää poikinut meiltä varausta, toistaiseksi. Olimme jo välissä valinneet paikan, joka pahoitteli puhelimessa, ettei pysty nyt kertomaan lihan tuottavan tilan nimeä. Toisilla hukassa oli alkuperämaa.
Kokemus ravintolan kanssa antoi toivoa. Kun hyvin perustelee, viesti saattaa mennä perille negatiivisellekin vastaanottajalle. Asiat voivat kääntyä parempaan.
Niin haluan uskoa myös traktorimarssin kohdalla. Sen selkeä viesti kuului ja näkyi. Kuluttajilta tuli sympatiaa, ja paikalla käyneet päättäjätkin vakuuttivat ottavansa asian vakavasti ja vievänsä sitä eteenpäin.
Kiitos tuottajat ja tuottajajärjestö, teitte hienon työn. Tätä todella tarvittiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
