Puhelin täyttyy eri sovelluksista, joista monella on vain yksi tehtävä
Jotta pärjää nykymaailmassa, on ladattava puhelimeen kymmeniä äppejä. Ilman niitä ei pysty hoitamaan asioitaan.
Moni asia jää hoitamatta ilman puhelinsovellusta. Kuva: Juho LeskinenKävin Helsingissä taannoin omalla autolla. Kohdealueen parkkimaksuautomaateista yksikään ei enää toiminut. Voitte uskoa, että kävelin pitkään automaatilta toiselle. Lopulta oli pakko ladata parkkimaksusovellus. 47-vuotiaaksi saakka olin pärjännyt ilman.
Hain mieheni lentokentältä. Parkkimaksua varten olisi pitänyt taas ladata äppi. Huojennuin, kun löysin maksuautomaatin, sillä äppi oli tietysti eri kuin minkä olin jo ladannut Helsingissä.
Kollega toisessa mediassa päivitteli kolumnissaan, että voidakseen ladata sähköautonsa eri paikoissa hänellä on seitsemän eri sovellusta. Seitsemän!
Kylpyhuoneeseeni asennettiin flekti parantamaan ilmanvaihtoa. Se ei toimi kuin äpillä, josta puuttuu flektin sammutus. Jos haluan laitteen jostain syystä kokonaan pois päältä, minun pitää ottaa sulake pois. Samalla tosin sammuvat myös kylppärin valot, koska ne on kytketty saman propun taakse.
Ilmanpuhdistimen tehoa voi säätää kätevästi äpillä nousematta sängystä. En suostu. Se onneksi toimii myös laitteesta veivaamalla.
Äpillä toimivat valojen älykatkaisijat ovat varmaan tosi hienoja, mutta minulle ne edustavat mukavuudenhalun (joku käyttäisi sanaa laiskuus) huippua. Ihmiselle kun on hyväksi nostaa välillä ahterinsa sohvalta ja painaa valokatkaisijaa.
Älkää käsittäkö väärin, on minullakin paljon äppejä, joita käytän mielelläni ja ahkerasti. Pankkisovellus, sähköposti, sosiaalinen media, herätyskello, kartat… Enemmänkin kyseenalaistan näitä yhden tarkoituksen sovelluksia, jotka ovat yhden tahon pakolla sanelemia. Käyttäjä ei voi hoitaa kyseistä asiaa mitään muuta kautta.
Kävin Tampereella muutaman tunnin työkeikalla. Piti mennä uudella ratikalla kohteeseen, mutta lipun ostamiseen olisi vaadittu äppi. Okei, sen olisi saanut R-kioskiltakin, mutta tämä selvisi vasta ratikan sisällä. Olin naiivisti kuvitellut, että saan ostettua lipun pankkikortilla. Ei se niin vaan käy, kuulkaas.
Yhden ajelun takia en millään haluaisi ladata äppiä niiden kymmenien muiden ”pakollisten” jatkoksi.
Sama homma Tukholmassa, joukkoliikenteen lippujen ostoa varten äppi oli ainoa mahdollisuus päästä satamasta kaupungille ilman pummiajelua.
Profiloidun kohta digijääräksi, mutta en ymmärrä, miksi hirveän monen asian hoitaminen ei onnistu muutoin kuin äpillä. Pankkikorttikin tuntuu olevan muinaishistoriaa.
Monen pakettifirman paketit saa automaatista ulos ainoastaan äpin avulla. Hotellihuoneen saa halvemmalla, jos ostaa sen äpin kautta. Nettisivulla hinta on kympin per yö enemmän. Se on paljon halvan huoneen hinnassa.
On ihmisiä, jotka iloiten lataavat puhelimeensa äpin, jolla voi tehdä yhden asian. Heille jokainen uusi äppi on uusi lelu. Se heille suotakoon, ei se ole minulta pois. Kyseenalaistan lähinnä sen, että kaikki pakotetaan samaan muottiin, kun muita vaihtoehtoja toimia ei ole.
Jos puhelin tilttaa, katoaa tai varastetaan, on äppeihin nojaava hiukkasen pulassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
