Kunniaa satelee, euroja ei

Mielipide

18.2.202201:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Suomalainen talonpoika nauttii tällä hetkellä kansalaisten parissa huomattavaa tukea. Elinkeinon arvo on huomattu sellaisissakin kansalaispiireissä, joista julkista myötätuntoa ei ole totuttu maatiloilla kuulemaan.

Talonpojan äkillisen hätään ovat vaatineet ratkaisuja muun muassa entinen demari ja nykyinen Liike Nyt-ideologi Mikael Jungner, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ja ravintola-alan vahvaksi äänitorveksi kohonnut Henri Alen.

Kaikki viittaa siihen, että yllättäviä tuenilmaisuja on yhä luvassa. Tämä olisi nyt vain kanavoitava euroiksi, ihan tiloille asti.

MT on nostanut esiin ruokaketjun tulonjaon epäkohtia jo vuosia. Myös uutisemme maatilojen taloudellisen ahdingon kärjistymisestä ovat herättäneet kiinnostusta muussa mediassa.

Silti tarvittiin tilanne, jossa tuhannet maatilat ovat menossa nurin ja Suomen huoltovarmuus on eurooppalaisen sodan uhan takia vaarantunut , ennen kuin elinkeinon merkitys taas tajutaan.

Olennaista on, että paine ruokaketjun päälliköitä, K- ja S-ryhmää kohtaan kasvaa. Myös kritiikki tuottajia lähellä olevia HK Scania, Atriaa ja Valiota kohtaan voimistuu.

Ne joutuvat korvat punaisina kuuntelemaan tuottajien kiukkua. Valitukset siitä, että edes yhtiöiden omia kustannuksia ei ole saatu siirrettyä hintoihin, eivät rahan puutteesta kärsiviä tiloja lämmitä.

Viimeksi Atria onnistui vielä tulosjulkistuksessaan muotoilemaan omien kustannustensa nousun tavalla, jonka monet tuottajat kokivat syyllistämisenä. Tätä tiloilla ei nyt jakseta.

Kun varat ovat loppu, lihatalolta odotetaan tilannetajua. Tässä tilanteessa se on rahaa ja tuottajan työn kunnioittamista.

Muutakin myönteistä kuitenkin tapahtuu. Nordea yllätti tarjoamalla lyhennysvapaita asiakastiloilleen. Nyt alan päärahoittajalta OP-ryhmältä odotetaan vastaavaa kädenojennusta. Jos sitä ei tule, maakuntien mahtipankille tilanne on kiusallinen.

Myös hallituksessa on vihdoin herätty maatalouden hätään. Sektoriministeri Jari Lepän (kesk.) pitkäaikainen tavoite kohtuullistaa ruokaketjun tulonjakoa lainsäädännöllisillä toimilla on oikea, mutta vaikea. Se ei tähän hätään riitä.

Lepältä ja valtiovarainministeri Annika Saarikolta (kesk.) odotetaan pikaisesti tukipakettia, jolla maatilat saatetaan nyt pahimman yli. Kiinteistöveron huojennukset ja energiaveron palautukset voisivat olla täsmälaastari, jolla osa tiloista kitkuttelee muutamia kuukausia.

Enemmän tarvitaan.

Apuun kannattaisi kutsua elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ja päähallituspuolue sosialidemokraatit, jotta koronatukia voitaisiin suunnata kohdennettuna myös maatiloille. Mekanismi olisi jo olemassa. Myös alan ahdinko vetää vertoja koronan kolhimille yrityksille.

Kilpailulainsäädäntöä ja sen tulkintaa pitäisi kiireesti muuttaa tavalla, joka tukisi alkutuottajia ruokaketjussa. Vain markkinoilta tuleva oikeudenmukainen korvaus tiloilla tehtävästä ilmaston kannalta hyvästä työstä on kestävä ratkaisu. Tukipaketteja inhoavat sekä tuottajat että veronmaksajat. Lisäksi hyöty niistä on valunut usein myös seuraaville portaille, viime kädessä kaupalle.

Myös maatalouden erityisluonne turvallisuuspoliittisestikin elintärkeänä sektorina olisi nähtävä nykyistä kirkkaammin hallituskaudesta seuraavaan. Huoltovarmuus on noussut uudelleen agendalle.

Sieltä se ei nyt hevin poistu.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.