Lukijalta: Markkinoilla kaksi vastakkaista jatkuvaa kasvatusta
Avohakkuiden suurien haittojen vähentämiseksi me muutamat metsänhoidon tutkijat kehitimme 1980-luvun alussa avohakkuuvapaan jatkuvan kasvatuksen menetelmän, kirjoittaa emeritusprofessori Erkki Lähde. ”Mallin siihen otimme luonnon metsistä. Luonto oli tutkinut ja testannut sitä vuosituhansien ajan.”
Jatkuvan kasvatuksen ala Luken tutkimusmetsässä. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenVuonna 1928 voimaan tullut itsenäisen Suomen ensimmäinen metsälaki kielsi avohakkuun metsän hävityksenä. Kansalaiset ja poliitikotkin olivat viisaita ja ymmärsivät luontoa paremmin kuin tämän päivän päättäjät.
Laki oli virallisesti voimassa vuoteen 1967 asti. Vaikka se kielsi avohakkuun, metsänomistajat pakotettiin 1950-luvulta lähtien avohakkaamaan metsiään halpaa raaka-ainetta haluavan selluteollisuuden vaatimuksesta. Tuhannet metsänomistajat, jotka kieltäytyivät avohakkuusta, tuomittiin käräjillä oman metsänsä hävittäjiksi. Todellisuudessa he noudattivat alkuperäisen lain tarkoitusta, ympäristön suojelua ja taloutensa etua.
Lain väärän tulkinnan tueksi neljä tutkijaa ja yliopiston opettajaa teollisuuden edustajien johdolla laativat 1948 julkilausuman, jossa aiemmin mitattujen tietojen (VMI) vastaisesti väitettiin, että Suomen metsät eivät voi kehittyä erirakenteisiksi. Ne vaadittiin muuttamaan peltokasvien tapaan yksitoikkoisiksi yhden havupuulajin puustoiksi.
Samaa käytäntöä on jatkettu yli 70 vuotta. Erityisesti avohakkuu, maanmuokkaus ja ojitus aiheuttavat suuria hiilipäästöjä, tuhoavat metsien monimuotoisuuden ja sen seurauksena aiheuttavat eliökatoa. Metsänomistajan talouden kannalta se on järjetöntä.
”Omituista on, että meidän omistajien selkeästä vastustuksesta piittaamatta avohakkuiden tekeminen jatkuu.”
Kansalaisten suuri enemmistö on koko ajan vastustanut avohakkuita, mutta poliitikot ovat olleet voimattomia ja haluttomia korjaamaan tilannetta. Kaikki suomalaiset omistavat metsää jopa usealla eri tavalla: yksityisesti, valtion, kunnan ja seurakunnan kautta. Omituista on, että meidän omistajien selkeästä vastustuksesta piittaamatta avohakkuiden tekeminen jatkuu.
Avohakkuiden suurien haittojen vähentämiseksi me muutamat metsänhoidon tutkijat kehitimme 1980-luvun alussa avohakkuuvapaan jatkuvan kasvatuksen menetelmän. Mallin siihen otimme luonnon metsistä. Luonto oli tutkinut ja testannut sitä vuosituhansien ajan.
Julkisen paineen ja jatkuvan kasvatuksen hyvien tutkimustietojen pakottamina alan ministeriö joutui taas laatimaan uuden metsälain vuonna 2014. Sen esittelyssä kehuttiin, että metsänomistajat saavat vapaasti valita hakkuutavan. Jatkuvan kasvatuksen menetelmääkin saisi käyttää. Tosin sitä ei ollut koskaan lailla kiellettykään.
Organisaatiot eivät todellisuudessa halunneet vähentää avohakkuita. Niinpä ne tutkimusta ja opetusta myöten vääristivät jatkuvan kasvatuksen olevan yksi avohakkuun muoto. Vain sen kokoa rajoitettiin. Tällä hetkellä on kaksi vastakkaista menetelmää, joita kutsutaan samalla nimellä, jatkuva kasvatus.
Erkki Lähde
metsänhoidon professori emeritus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
