Kotipesä kuntoon muutamalla kympillä

Mielipide

18.5.201602:00

Kolumni

Katja Lamminen

Maatalouden ahdinkoon löytyy syypäitä niin virkamiehistä kuin kaupastakin. Vaihtelun vuoksi käännetään katse kuluttajiin.

Konsulttiyhtiö Nielsenin tutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista ostaa surutta ulkomaista lihaa eikä kiinnitä huomiota edes maidon alkuperään.

Oman maan vihanneksia halajaa noin 60 prosenttia kuluttajista.

Suomalaisen Työn liiton mukaan joka neljäs suomalainen valitsee elintarvikkeet hinnan perusteella. Halpa sisäänheittojuusto saa tarjoushaukat ajamaan ostoksille kauempaakin, bensan hinnasta ja ajanhukasta viis.

Lasketaanpa todellinen säästö. Juusto on hyvä esimerkki, koska sen tuonti on röyhähtänyt. Helsingin Sokoksen S-marketissa halvin, tanskalainen kermajuusto maksaa 4,49 euroa kilolta. Vastaavan suomalaisen tuotteen kilohinta on 5,98.

Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalainen syö vuodessa 25 kiloa juustoa, joten kermajuuston ystävä säästää vuodessa 37 euroa ostamalla ulkomaista. Säästöä tietysti sekin, mutta väittäisin, että sama raha hassataan surutta johonkin muuhun, kuten elektroniikkaan tai polttoaineeseen.

Makuasioista ei auta kiistellä, jos joku kokee tanskalaisen paremmaksi. Mielestäni kuitenkin arkisten maitotuotteiden ja lihan raahaaminen etäisyyksien päästä tänne pohjolan perukoille lähentelee periaatteellisella tasolla ympäristörikosta.

Pelloille on syytä kylvää mahdollisimman kannattavia kasveja, mutta vielä mikään vientiin tähtäävä superkaura ei avaa oikotietä onneen. Toistaiseksi kannattaa siis hyödyntää EU:sta saatavat maataloustuet tuottamalla tuttua, laadukasta ruokaa.

Osaa ihmisistä ei yksinkertaisesti kiinnosta ruuan alkuperä. Argumentteja on monia: "Kyllä ne muiden maiden viljelijätkin tarvitsevat tukea."

"Suomalaisen ruuan puhtaus on liioiteltua."

Noh, muunmaalaisten viljelijöiden tukeminen on henkilökohtainen arvovalinta, mutta toinen väite menee jo metsään. Esimerkiksi eläinantibiootteja käytetään meillä reippaasti vähemmän kuin muualla.

On käsittämätöntä, ettei omaa maataloutta koeta tärkeäksi ihan jo huoltovarmuuden ja työllisyyden takia. Silloin parahdetaan, jos joku farkku- tai aparaattitehdas myydään ulkomaille, mutta ruuantuotannon lipuminen palasiksi maailmalle ei huoleta.

Viljelijän vihollinen on väestön heikentynyt ostovoima. Suomalaiset käyttävät tuloistaan ruokaan noin 13 prosenttia, mikä on vähemmän kuin 70-luvulla. Sen sijaan moni muu asia on kallistunut.

Maajussien suurin asiakasryhmä, kaupunkilaiset, maksaa itsensä kipeäksi kerrostalokopperoistaan, joten jostain on tingittävä. Kännyköistä ja muista härpäkkeistä ilmeisesti ei tingitä, joten moni nipistää ruuasta ja palveluista.

Ulkomaisia peruselintarvikkeita ostava voi yhtä lailla ulkoistaa pankkiasiat Panamaan ja käydä viinakaupassa ja parturissa Virossa. Uutiset sopii seurata kansainvälisten uutistoimistojen nettisivuilta ja vaatteet tilata Saksasta tai Jenkeistä. Sitten vain odottelemaan työpaikkojen kuolemista ja kansantalouden syöksykierrettä.

Vai pitäisikö meidän pienenä kansana sittenkin pelata samaan pussiin ja suosia suomalaista, vaikka iskulause kuulostaisikin kuluneelta?

Aloitetaan Suomen elvytys pelastamalla juustoteollisuus. Muutama kymppi vuodessa riittää.