Kylän paras paikka

Ruoka maistuu seurassa. Lisää saa hakea ja monesti haetaankin. 

Heikki Purhonen käy yhteislounaalla aina, kun se on tarjolla. 

Tänä päivänä kaikki palvelut tuodaan kotiin, ja koteloidaan ikäihmiset sinne seittiin, että älä vaan lähde minnekään sieltä kotoa”, sanoo lähihoitaja Anne Puntanen Mikkelin kaupungin ateriapalveluista.

Siitä se sitten lähti. Puntasen idea yhteisöllisestä lounaasta, joka ei edes maksaisi enempää kuin ateriapalvelussa normaalisti. Ruuan lomassa kävijät nauttivat myös toistensa seurasta, mille ei hintalappua voi laittaa.

Lounaskokeilu on järjestetty Mikkelin Sateenkaari Ry:n rivitaloasuntojen yhteisissä tiloissa.

”Tässä kylässä paras paikka. Yhdessä oleminen on parasta”, kiteyttää 85-vuotias Heikki Purhonen.

Kerhohuoneen ovi alkaa käydä hyvissä ajoin ennen lounasaikaa ja rupattelu täyttää huoneen. Kynttilät ja pöytäliinat tuovat tilaan tunnelmaa. Tänään pöytä on katettu seitsemälle ja ruokana on lohi-kasviskiusausta alkusalaatteineen ja jälkiruokineen.

Asukkaille jaetaan joka viikko ruokalista, ja he ilmoittautuvat halutessaan lounaalle viemällä lapun punaiseen postilaatikkoon.

89-vuotias Aili Saari on ollut mukana ruokailussa joka kerta. Hänen päiviinsä ruokahetki tuo vaihtelua. ”Ei tarvitse kotona laittaa ruokaa silloin kun tulee tänne,” kertoo Saari.

Lounaskokeilu toimii osana Mikkelin ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset kotiruokapalvelut (ASKO) -hanketta. Hankkeessa kehitetään uusia tapoja tarjota kotona asuville ikääntyneille heidän tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisia ruokapalveluja.

Hankkeen toinen kokeilu on ollut lounastreffit, jotka järjestetään toisella puolella kaupunkia sijaitsevassa Ramin konditoriassa. Yksin asuville senioreille on sinne varattu oma pöytä, jonne voi tulla lounastamaan seurassa. Se ei kuitenkaan ole ainakaan vielä ottanut yhtä hyvin tuulta alleen kuin Laurinpuiston kokeilu, ja siksi palvelua kehitetään edelleen.

Puntanen kertoo, että ennen kokeilun alkua he pitivät muutamia tiedotustilaisuuksia ruokailusta ja kartoittivat asukkaiden halukkuutta asiaan. ”Tahtotila lähti näistä asukkaista itsestään. Asukkaat itse valikoivat heille sopivat päivät,” kertoo Puntanen. Päiviksi päätettiin tiistait ja perjantait, ja ruokailut ovat pyörineet elokuusta saakka.

Puntanen on aikaisemmin toiminut keittäjänä päiväkodissa, jonne läheisen kerrostalon ikäihmiset tulivat pistäytymään aamiaiselle ja osallistuivat päiväkodin juhliin. Hänellä on paljon ikäihmisten yhteisölliseen ruokailuun liittyviä ideoita ja toiveita.

”On tarkoitus, että lähdemme viemään tätä mallia eri asuntoalueille. Se mikä minua kiinnostaa myös on meidän haja-asutusalueet eli maaseudun asukkaat. Siellä on vanhoja kouluja ja maalaistaloja, joita pystyttäisiin hyödyntämään siihen, että saataisiin ikäihmiset liikkeelle. Se on minun unelma,” kertoo Puntanen.

Puntanen kertoo, että ruokailun voi järjestää helposti. Kun ruoka tuodaan ulkopuolelta, ei suuria järjestelyjä tarvita.

”Tätähän on hyvä viljellä minne vaan, kunhan vaan tahtotilaa on. Me ei olla euroja tähän kaupungin puolelta käytettykään juuri, vaan sillä resurssilla ja rahamäärällä, mitä meillä on ateriapalvelussa, olemme tämän tehneet.

Juttu lentää ruokailun ohessa. Tällä kerralla ruodinnassa olivat muun muassa perinneruuat. Pohdittiin röpörieskan reseptiä ja lanttupaistikkaita.

Rupattelun teemat kumpuavat milloin mistäkin mietityttävästä aiheesta, kertoo Marja-Liisa Laitinen Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Hän on ollut mukana ruokailussa lähes joka kerta.

Yhtenä tavoitteena ruokailulla on myös se, että vähennettäisiin ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Laitinen toivookin, että vielä useampi Laurinpuiston yli kolmestakymmenestä asukkaasta tulisi yhteislounaalle.

”Vaikka tässä ollaan yhteisössä ja kivassa pihapiirissä, niin silti ihmiset tuntuvat vanhemmiten jäävän yksin tuonne syystä tai toisesta. Ja heille viedään ruoka kotiin. On paljon edullisempaa ja monipuolisempaa tulla tänne, ja saa vielä seuran siihen päälle,” Laitinen sanoo.

Puntanen haluaa myös muistuttaa muidenkin kuin kuntien ja kaupunkien vastuuta. ”Ikäihmiset ovat meidän yhteisiä ja asiat ovat meidän yhteisiä. Ei se ole vain pelkästään niin, että omaiset hoitavat tai että julkiset ja yksityiset tuottavat palveluita. Otettaisiin se asenne, että jos se naapurin mummon lehti on ovessa, niin käydään koputtamassa siellä, ja tarkistamassa, että onko kaikki kunnossa.”

Vierailijoita on käynyt ulkomaita myöten tutustumassa ruokailuun. Loppuvuodelle on tiedossa lisää tapahtumia, sillä muun muassa lähiseudun päiväkodin lapset on kutsuttu laulamaan joulukuussa.

Ensi vuonna on tiedossa keittiötilaan remontti, jonka ajaksi ruokailu joudutaan lopettamaan. Puntanen toivoo, että he saisivat jatkaa tilassa remontin jälkeenkin.

Puntanen rohkaisee muutokseen. ”Se on vaan tahtotila, miten se henkilöstö muuttaa toimintatapaansa. Siitä se lähtee. Pitää vaan uskaltaa kokeilla uutta eikä juuttua siihen vanhaan.”