Metsästäjäliitto, mihin olet menossa?

Metsästäjäliiton henkilövaihdokset tuovat muutoksen suomalaisen metsästäjän metsästysoikeuksiin, vai tuovatko sittenkään?

Lauri Kontron ja Panu Hiidenmiehen aikana Metsästäjäliitto kasvoi Suomen ainoaksi metsästäjien etujärjestöksi. Vanhemmat metsästäjät toki muistavat kahden tai jopa kolmen etujärjestön aikakauden. Lauri ja Panu olivat mukana tässä murrosvaiheessa ja hoitivat leiviskänsä hyvin. Nykyinen aikakausi ja ongelmat ovat ajamassa edunvalvonnan kovien päätösten suuntaan.

Metsästys hyväksytään suomalaisessa yhteiskunnassa varsin hyvin, mutta lainsäätäjät ja viranomaiset sekä virkamiehet eivät ota huomioon metsästyksen merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Eivät edes veromarkkojen myönteisestä suhteesta yhteiskunnan menoihin.

Seuraava Metsästäjäliiton askel on ottaa oma paikkansa yhteiskunnassa. Metsästäjäliitto ei saa edelleenkään aina kutsua päättäviin pöytiin. On eettisesti ja juridisesti kestämätöntä nähdä pöytäkirjoja, joissa Ympäristöministeriö sivuttaa Suomen Metsästäjäliiton lainsäätämisen tasolla.

On myös nähtävissä paikallisten elykeskusten sivuttaneen Suomen Metsästäjäliiton omissa kokouksissa. Suomen Riistakeskus, paikalliset riistanhoitoyhdistykset sekä alueelliset riistaneuvostot eivät voi ottaa riistaviranomaisina kantaa metsästysoikeuksiin, se meillä vanhemmilla metsästäjillä tahtoo vielä unohtua.

Suomen susiongelmaan ei näillä näkymin ole löytymässä ratkaisua, koska susien lukumäärään ei löydy kaikkien hyväksymää kappalemäärää. Se taas vaikuttaa metsästysalan viranomaisten päätöksiin suoraan. Kukaan ei ole tyytyväinen tästä eteenpäinkään. Ainut mahdollisuus on koko Suomen lumijälkilaskenta, jossa päivän päättyessä etujärjestöjen edustajat hyväksyvät Luken esityksen alueellisen susijälkilaskennan tuloksena.

Kuka tai mikä taho on päättänyt, että luonnonsuojelualueilla ei saa metsästää? Valitettavasti ennakoin, että Suomen Metsästäjäliiton on otettava vielä vahvemmin kantaa luonnonsuojelualueiden metsästysoikeuksiin, jos lainsäädöksen muutokseen ei suostuta. Valitettavasti ainut keino Suomen Metsästäjäliitolla on tässä tilanteessa pyytää ja esittää sekä kehottaa, että metsästäjät eivät lähde pyytämään minkkiä, supikoiraa ja kettua rannoilta, lintuluodoilta ja saarilta.

On kaikkien tahojen ymmärrettävä, kuinka paljon metsästäjät tekevät talkootyötä suomalaisessa yhteiskunnassa. On se hetki, että juhlapuheista ja kiitoksesta olisi siirryttävä tekojen aikaan.