Ei mikään salaseura

Rintalan luomutila on kasvanut vuosien mittaan ripeästi. Nykyään lampaita on toista tuhatta. 

Tapio Rintala ei salaa Mensan jäsenyyttään. Hänen mielestään järjestöön liittyvää mystiikkaa pitää hälventää. 

Lammastilallinen Tapio Rintala meni Mensan älykkyystestiin vuonna 1994 tuolloisen presidenttiehdokas Raimo Ilaskiven (kok.) esimerkin rohkaisemana. Testin jälkeen Mensasta tupsahti Rintalalle kirje, jossa hänen kerrottiin läpäisseen pääsyvaatimukset. Toisin sanoen mies lukeutuu väestössä älykkäimmän kahden prosentin joukkoon.

”Ei se mitään kovin tavatonta ole”, hän toteaa.

”Jos minulla olisi reilusti parempi lauluääni, voisin liittyä kirkkokuoroon. Tämä on samanlainen asia.”

Rintala haluaa hälventää älykkyysjärjestö Mensaan liittyvää mystiikkaa.

”Mensa ei ole mikään salaseura. Esimerkiksi ammattinimikkeiden kirjo on siellä varsin laaja. Jäsenillä on vain yksi yhteinen tekijä: he ovat läpäisseet testin.”

Suomessa monikaan Mensan jäsen ei halua julkisesti kertoa kuuluvansa älykkäiden yhdistykseen. Se koetaan jopa kiusallisena keskustelunaiheena, Rintala arvioi.

”Esimerkiksi työnhaussa varotaan kertomasta Mensan jäsenyydestä. Aika harva johtaja palkkaa itseään älykkäämpiä alaisia.”

Toisaalta menestyäkseen johtajana ei tarvitse olla huippuälykäs.

”Monet huippujohtajat eivät ylittäisi Mensan rajaa. Mensalaiset usein ajattelevat liian monimutkaisesti, eikä siitä ole välttämättä hyötyä päätöksenteossa.”

Rintala korostaa, ettei mensalaisuus tarkoita automaattista taloudellista menestystä tai onnellisuutta. Tosin se ei sulje niitä poiskaan.

Koulussa monet mensalaiset ovat olleet alisuoriutujia.

”Kyllä peruskoulun systeemi on sellainen, että mennään luokan toiseksi hitaimman mukaan. Kun ei ole haasteita, oppilas keksii muuta toimintaa.”

Myös Rintala kuuluu alisuoriutujien joukkoon: hän kävi koulussa vain istumassa paikalla.

”Jos olisin malttanut kuunnella paremmin, olisi todistuskin ollut parempi. Jonkin verran kyseenalaistin myös opetusta.”

Kuten moni muukin lahjakkuuden osa-alue, myös älykkyys on sellaista, joka ei näy ihmisestä päällepäin. Joku saattaa hakeutua testiin viimeisenä keinona, koska ei ymmärrä, miksi on erilainen kuin muut. Siinä kohdassa pohdinta siitä, olenko pöpi vai vain tavanomaista älykkäämpi, ei ole mikään vitsi.

”On aika iso kynnys mennä testiin. Moni menee oppiakseen tuntemaan itseään, saadakseen jonkinlaisen varmuuden asiasta.”

Taustalla voi olla myös ryhmään kuulumisen tarve.

”Mensassa mielipiteitä ei juuri koskaan tyrmätä, vaan siellä maltetaan kuunnella hyvin erilaisia avauksia. Jos ihminen on joutunut elämään sordiino päällä, ettei voi puhua itselleen tärkeistä asioista, tuolla voi puhua.”

Rintala pitää Pöytyän Yläneellä luomulammastilaa. Alussa lampaita oli viisi, nyt niitä on toista tuhatta.

Tilanpidon ohessa Rintala tekee myös maatalouskonekauppaa. Onko erityislahjakkuus vaikuttanut arkityöhön?

”Joitain asioita varmasti teen eri tavalla. Jo lapsena tein asioita eri tavalla kuin kavereiden kotona tehtiin.”

Isän älykkyys on myös kotona pantu merkille.

Kun Rintalalta joskus tiedusteltiin, onko hänellä perustetta tavanomaisesta poikkeavaan työtapaan, tytär vastasi kyllästyneenä: ”Kyllä, sillä on perustelu kaikkeen!”