Olemme tienhaarassa

Maailma on nykyisellään täynnä epävarmuuksia ja riskejä.

Aikana jolloin maailman päättäjien pitäisi kyetä laajaan yksimielisyyteen keskeisten kaikkia koskevien ongelmien ratkaisemisessa, ollaankin joutumassa yhä pitemmälle erimielisyyksiin yhä toisarvoisemmissa asioissa.

Länsimaat ovat joutuneet eräänlaiseen eksistentiaalikriisiin. Melkein maassa kuin maassa oikeisto ja vasemmisto ovat politiikoissaan ajautuneet umpikujaan ja kansalaiset ovat vaaleissa protestoineet äänillään kun mikään ei tunnu olevan niin kuin ennen.

Kun taloutta ei länsimaissa ole kyetty hoitamaan hyvin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, protestit ovat kärjistyneet ennen hyvin voineiden mutta asemansa menettäneiden piirissä. Eikä tälle kehitykselle näy loppua.

Samanaikaisesti erityisesti me eurooppalaiset olemme käyneet ideologista sotaa rajoillamme ja saaneet tukun sellaisia ongelmia näpeillemme, joihin meillä ei ole ratkaisuja eikä minkäänlaista kykyä hoitaa niitä.

On tietenkin hienoa, että rauha EU:ssa on säilynyt ja elintaso keskimäärin noussut, mutta se ei pitkälle lohduta kun miltei kaikkialla naapurustossa on päinvastainen tilanne.

Olisi hauska sanoa, että onneksi me Suomessa olemme hoitaneet asiamme hyvin. Ikävä kyllä näin ei ole.

Olemme pelanneet korttimme huonosti pakolaiskysymyksessä, joka on ennen kaikkea ihmisoikeusasia, ja erityisesti taloudessa. Kykymme reagoida maailman muutoksiin on heikko eikä välitöntä parannusta ole näköpiirissä.

Kuitenkin meillä on erinomaisia valtteja pelaamatta. Jos otamme maapallon pahimmat ongelmat ja lähdemme ratkomaan niitä järjestelmällisesti, niin väitän että onnistumme myös taloudellisesti.

Tämä edellyttää rehellisyyttä tosiasioissa ja määrätietoisia toimenpiteitä. Pahin ongelma on ilmastonmuutos sillä se vaikuttaa kaikkien muiden ongelmien taustalla. Esimerkiksi ihmisten suuret muuttoliikkeestä ovat vasta alkamassa.

Tämä johtuu väestönkasvusta ja siitä, että ilmastonmuutos tulee tekemään laajoja alueita elinkelvottomiksi ellemme saa yhteisvoimin suuria ratkaisuja aikaiseksi.

Hallituksen biotalousohjelma on oikeansuuntainen hanke, mutta tuottaako se aitoja tuloksia?

Yksinkertaisesti voimme sanoa, että ilmastonmuutosta vastaan voimme kamppailla säästämällä energiaa, käyttämällä uusiutuvaa energiaa ja sitomalla hiiltä takaisin maaperään. Voimme tiivistää kaiken taloudellisen toiminnan – ja muunkin – näin. Paljonko jokin tuote vapauttaa hiiltä ja paljonko se sitoo?

Ennen pitkää kaiken kannattavan liiketoiminnan samoin kuin muunkin toiminnan tulisi pyöriä tämän asian ympärillä.

Jos biotaloudella yritetään vain verhota vanhoja hankkeita uuteen kaapuun, olemme ennen pitkää vaikeuksissa. Varoittava esimerkki on Kaidi. Prosessi, jossa polttoaineen tuottamiseen kuluu enemmän energiaa kuin siinä syntyy ja vieläpä hiiltä päästävää energiaa sai jo lupauksen mittavasta EU-tuesta.

Samoin metsäkeskustelussa meidän on varmistettava että argumenttimme todella pitävät kansallisesti merkittävissä hiilinielukysymyksissä. Asia tulee nimittäin olemaan pöydällä vielä pitkään.