Muutama kysymys Natosta

Ylen suosimat asiantuntijat Salonius Pasternak ja Mika Aaltola ovat vuosikausia kertoneet, kuinka kaikenkattava suoja Naton 5. artikla on jäsenmailleen. Nyt on aika kertoa kansalle muutamia kohtia Naton informaatiosta ja jäsenmaiden toimista, jotka takaavat rauhan kaikissa olosuhteissa Suomeen.

On aika vastata muutamiin selviin kysymyksiin. Pelkkä artiklan kertominen ei avaa tarpeeksi perusteita päätöksenteolle, vaikka sen tekisi kansan valitsema eduskunta.

Saapuuko jäsenmaiden apu heti eikä viidestoista päivä (jos Suomi on Naton jäsen)? Onko jäsenvaltioiden avun laatu ja määrä selkeästi määritelty vai päättääkö jäsenvaltio siitä avunpyynnön saavuttua? Voiko avun luonne vaihdella jäsenmaiden välillä henkisestä huolestumisesta helikoptereihin ja tukilauselmista tykkeihin?

Kumpi on tärkeämpää; kysyä lapsilta ja vanhuksilta, mitä he pelkäävät vai kertoa, miten rauha saadaan palautettua sodan jälkeen. Onko puolustusliito Natolla tähän selkeä ohje? Sodissa syntyy enemmän uhreja kuin sankareita. Vain vanhukset muistavat, että suurimmat sankarit kuolivat.

Iltalehdessä kerrottiin vapaaehtoisista nuorukaisista, jotka kiirehtivät sotatantereille ja olivat saavuttaneet sankarin kohtelun kokoontumisleirillä. He ovat maitojunalla takaisin. Olisiko vastuullisen median syytä haastatella sotarintamalla haavoittuneita ja kaatuneiden omaisia sodan todellisuudesta? Miksi Ukrainan presidentti Zlensky on toistamiseen kertonut, että Ukraina ei todennäköisesti hae Naton jäsenyyttä?

Tosipaikan tullen tarvitsemme puolustusvoimiimme tukeutuvaa perusteellista tiedonvälitystä. Emme hyödy kauhuskenaarioista ja sotaintoa pursuavista julkaisuista.