Pyy on hätää ­kärsimässä

Olen metsästänyt kanalintuja Kainuussa yhdellä Metsähallituksen lupa-alueista säännöllisesti vuosikymmeniä. Viime syksyinä alueen pyykanta on osoittautunut todella heikoksi.

Tänä syksynä, jo päättyneen pyyjahdin aikana, kuljin alueella yhdeksänä päivänä keskimäärin lähes viisi tuntia, lähes aina eri reittejä. Tein pyystä tuona aikana vain yhden havainnon: pariskunta! Metsästän kanakoiralla, joka löytää linnut tehokkaasti.

Riistakolmiolaskentojen tulosten mukaan koko Kainuun alueella tiheydet suorastaan romahtivat tänä vuonna. Alhaisin tiheys oli Kuhmon ja Suomussalmen riistanhoito­yhdistysten alueella, vain 2,9 yksilöä/neliökilometri. Vertailun vuoksi vastaavat tiheydet olivat ensiksi mainitulla alueella teerellä 5,9 ja metsollakin 4,5 yksilöä neliö­kilometrillä.

Oli täysin oikein, että pyyn metsästysaika tänä syksynä kesti Kainuussa vain kuukauden. Tilanne pyyn osalta oli vastaavanlainen myös Etelä-­Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Jatkossa saatetaan kohta olla tilanteessa, jossa pyy joudutaan joissakin maakunnissa rauhoittamaan kokonaan. Ensi kevään lisääntymistulos ratkaisee paljon.

Meillä on kannettu syystäkin paljon huolta metsokannan kehityksestä. Viimeistään nyt myös piskuinen, mutta arvokas ja paistina aivan verraton pyy vaatii aiempaa suurempaa huomiota. Toki se on jo nyt luokiteltu vaarantuneeksi.

Miksi sitten pyyllä menee huonosti ja erityisesti edellä mainituissa maakunnissa? Sen on sanottu johtuvan metsien monimuotoisuuden vähenemisestä, mutta odotan silti tutkimukselta lisävalaisua asiaan.