Helsingin olympialaiset brändäsi Suomi-kuvaa 70 vuotta sitten

Juoksijalegenda Paavo Nurmi sytytti olympiatulen Helsingin upouudella stadionilla 19. heinäkuuta 1952. Tapahtumaa seurasi paikan päällä 70 000 katsojaa. Lähes kaikki suomalaiset kuuntelivat avajaisia radiosta.

Helsingin olympialaiset ja Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi olivat kesän 1952 merkkitapauksia, joiden ansiosta saattoi hetkeksi unohtaa sotien raskaat muistot. Suomalaiset kaipasivat iloisia, kevyitä tapahtumia, jotka samalla nostivat kansallista itsetuntoa.

Olympialaiset toivat mukanaan kansainvälisen tuulahduksen maahan, jossa ei ollut totuttu ulkomaalaisiin ihmisiin.

Sanomalehdistö julkaisi kuvien kanssa artikkeleita erityisesti tummaihoisista urheilijoista. Esimerkiksi Helsingin Sanomista saattoi lukea kuinka "Tummapintaiset Ceylonin pojat saapuivat eilen" (21.6.1952) tai silmäillä kuinka "musta Mary" eli 19-vuotias pikajuoksijatar venytteli jäseniään ennen juoksuharjoituksia (14.7.1952).

Kuninkaallisten ja muiden valtionpäämiesten saapumiset ja vierailut presidentinlinnassa uutisoitiin myös tarkasti.

Suomen valtionjohdolle Helsingin olympialaiset olivat mahdollisuus tuoda pieni maa kansainväliseen tietoisuuteen myönteisessä hengessä.

Erityisen tyytyväinen Suomen valintaan olympiaisännäksi oli presidentti J. K. Paasikivi. Hän koki, että olympiaisännyyden myötä sodan voittaneet valtiot tunnustivat Suomen aseman itsenäisenä valtiona.

Vanhana valtiomiehenä Paasikivi tiesi erinomaisesti, että Neuvostoliiton sotilaiden läsnäolo vuokratussa Porkkalassa loi kansainvälisessä diplomatiassa ikävän varjon Suomen itsemääräämisoikeuteen. Kylmän sodan jakamassa maailmassa Suomi YYA-maana tunnustettiin osaksi Neuvostoliiton etupiiriä, joskin vähäisemmässä määrin kuin Itä-Euroopan sosialistimaat.

Olympialaisten järjestäminen oli Suomelle valtava ponnistus.

Soveltuvia majapaikkoja piti olla riittävästi ja ruoka- ja varsinkin juomahuollon onnistua kesähelteillä. Hotelleja ei ollut tarpeeksi, joten Helsingin kaikki koulut valjastettiin kisavieraiden majoituspaikoiksi. Lauttasaari varattiin 6 000 telttailijan käyttöön. Teltoissa ja kouluissa majoittuivat erityisesti kotimaiset kisavieraat.

Myös bussi- ja junayhteyksiä lisättiin tuntuvasti.

Erityistä päänvaivaa kisojen järjestäjille aiheuttivat kylmän sodan mukanaan tuomat realiteetit.

Neuvostoliitto osallistui olympialaisiin tuolloin ensimmäistä kertaa. Maan johto pelkäsi kuitenkin kansalaistensa loikkaamista länteen. Tästä syystä sosialististen maiden urheilijat majoittuivat Otaniemeen muiden urheilijoiden asuessa kisakylässä.

Porkkalan vuokraajia tuli luonnollisesti palvella erityisen hyvin. Neuvostoliittolaisille sotilaille, virkamiehille ja diplomaateille varattiin tarvittavat junayhteydet kisapaikoille.

Helsingin olympialaiset antoivat loistavan mahdollisuuden esittää Suomi puhtaana, kauniina, hyvin organisoituna maana, jonne olivat tervetulleita kisavieraat ja urheilijat ympäri maailman.

Tätä mielikuvaa rikkoneet tekijät ja ihmiset poistettiin määrätietoisesti kansainvälisten vieraiden ja lehdistön näköpiiristä. Niinpä helsinkiläiset alkoholistit ja tunnetut prostituoidut toimitettiin laitoksiin jo hyvissä ajoin ennen kisoja.

Aikakauden irtolaislainsäädäntö tarjosi viranomaisille tehokkaat keinot rajoittaa "kasvatusmielessä" kiertelevää elämää viettäneiden vapautta jopa vuosiksi kerrallaan. Perusteeksi riittivät myös aikuisten kohdalla pelkästään sopimattomat ja haitalliset elintavat.

Niin ikään suomalaisten tyttöjen ja nuorten naisten moraalista ja siveydestä kannettiin huolta.

Huoltopoliisin lisäksi vapaaehtoiset porvarilliset naisjärjestöt jakoivat Helsinkiin töihin tulleille nuorille tytöille ohjeistusta, jotta he ymmärtäisivät olla lankeamatta sopimattomiin suhteisiin ulkomaisten urheilijoiden tai kisavieraiden kanssa.

Toisin kuin nykyään vastuu mahdollisista irtosuhteista ja niiden seurauksista asetettiin pelkästään alaikäisten tyttöjen ja nuorten naisten omalle vastuulle. Aikakauden siveysohjeistus oli vahvasti sukupuolittunutta. Suomalaisten miesten suhteista ulkomaalaisiin naisiin ei kannettu lainkaan huolta.

Olympiatuli sammui stadionilla 3. elokuuta.

Järjestelyt onnistuivat pääosin hyvin, ajoittain ruoka- ja juomatarjoilun järjestämisessä oli tosin tullut ongelmia. Suomi sai kisojen jälkeen vastaanottaa useilta valtioilta kiitokset onnistuneesta tapahtumasta.

Urheilumielessä kisat olivat myös onnistuneet. Suomi oli mitalitaulukon kuudes; suomalaiset urheilijat saivat yhteensä 12 mitalia.

Taina Uusitalo

VTT

poliittisen historian tutkija