Metsäkoulutuksen vienti vaatii lisäresursseja

Suomalaisen koulutusosaamisen vuotuista vientiä ja taloudellista hyödyntämistä on pyritty laajentamaan jopa miljardiluokkaan asti.

Koulutusosaamisemme brändi on vahva erityisesti peruskoulutasolla, ja kasvua on saatukin aikaiseksi. Suomalainen metsäosaaminen on myös kansainvälisesti tunnustettua ja korkealaatuista. Näiden kahden huippuosaamisen yhdistelmän luulisi olevan kullanarvoinen vientituote, mutta toistaiseksi raha on liikkunut laiskasti.

Metsäalan koulutusta tarjoavilla oppilaitoksilla ei ole tällä hetkellä riittäviä resursseja osaamisen myymiseen ulkomaille. Koulutusvienti vaatisi kouluilta tiivistä kumppanuutta sekä yhdessä suunniteltua visiota ja työnjakoa. Tämä johtopäätös muodostui oppilaitosten henkilöstön haastatteluihin pohjaavassa ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä, jossa selviteltiin suomalaisen metsäkoulutusviennin tilaa ja haasteita.

Koulutusvientiä on koulutuksen ja osaamisen siirtoon pohjautuva liiketoiminta, josta ulkomainen taho maksaa. Metsäalan koulutuksessa suurin osa viennistä toteutuu kotimaassa sen sijaan että asiantuntijat matkaisivat Suomen rajojen ulkopuolelle.

Syynä tähän ovat tietynlaiset infrastruktuuriin liittyvät haasteet. Esimerkkimetsien tai metsäkoneiden siirtely ei ole mahdollista tai se on tavattoman kallista, kuten on oikeastaan alan kouluttajankin liikuttaminen maasta toiseen. Oppilaitokset mieltävät metsäkoulutuksen viennin toimivan parhaiten niin, että asiakkaat tulevat Suomeen.

Mitä metsäalan vienti sitten käytännössä on? Korkeakouluissa tyypillistä vientiä on asiantuntijavierailuiden järjestäminen, jossa metsäalan toimijoille esitellään suomalaista metsänhoitoa ja alan koulutusta tai tarjotaan vieraille lyhytkurssitusta.

Usein rajanveto varsinaisen liiketoiminnan sekä ystävällisen ja vastavuoroisen oppilaitos­yhteistyön välillä on varsin pieni, kuten myös vierailuista saatava taloudellinen tuotto. Vierailta ei välttämättä saada perittyä muuta kuin kulu­korvauksia.

Ammatillisilla oppilaitoksilla vastaavat vierailut ja lyhytkurssitukset ovat hieman enemmän liiketoiminnan luonteisia, mutta näissäkin ongelmana on riittävän suuren korvauksen saaminen aikaavievästä vierailujen järjestämisestä.

Suomalainen hintataso on selkeä este metsäalan koulutusviennin laajemmalle suosiolle. Rahakkainta vientiä vaikuttaisi olevan kokonaisten tutkintojen myynti ja luku­kausimaksut, mutta EU-alueen sisällä näillä ei päästä juuri rahastamaan. Toisaalta amma­tillisten tutkintojen suuri kysyntä tulee Länsi-Euroopan sijaan ennemmin Itä-Euroopasta tai Euroopan ulkopuolelta, jolloin tarjottavan tutkinnon kieli ja hinta muodostuvat herkästi ongelmiksi.

Yhteistyökuviot ovat pääosin räätälöityjä asiakkaan tarpeiden mukaan ja työllistävät siksi paljon kotimaisten oppilaitosten henkilökuntaa. Asiakashankinta on myös osoittautunut vaivalloiseksi. Usein asiakkaat ovat jo jotain kautta tuttuja, esimerkiksi jonkin ulkomaalaisen oppi­laitoksen edustajia.

Laajamittainen koulutus­vienti vaatisi panostuksia markkinointiin ja henkilökunnan palkkaamiseen, joihin kumpaankaan rahaa ei tunnu löytyvän.

Vientiä varten voitaisiin tietysti palkata määräaikaista henkilökuntaa, mutta tätä ei uskalleta tehdä, ellei vientitoimista ole tehty asiakas­sopimuksia riittävän ajoissa ennen lukuvuoden alkua. Usein asiakkaat pyytävät koulutuspalveluita pikaisesti, jolloin koulujen henkilökunnan työaika ei tahdo riittää.

Positiivista on, että suoma­laista metsäalan osaamista arvostetaan maailmalla ja kiinnostusta alan koulutukselle on. Lisäksi oppilaitokset kokevat, että varsinaisen myytävän sisällön tuottaminen ei ole vaikeaa, koska alan opettajat osaavat hommansa.

Yleinen resurssipula, niin rahan, henkilöstön kuin työajankin suhteen, hankaloittaa metsäalan koulutusviennin kasvattamista tällä hetkellä. Metsäkoulutusta tarjoavat yksiköthän ovat koulutuskentässämme melko pieniä. Toiminnan laajentaminen vaatisi erittäin tiivistä yhteistyötä eri oppilaitosten välillä ja selkeää koordinoivaa tahoa, joka hoitaisi asiakaskontaktit, markkinoinnin sekä sopimukset ja laskutukset.

Lisäksi metsäalalla pitäisi pystyä luomaan yhteinen visio ja tahtotila siitä, mitä koulutusvienniltä metsäalalla halutaan ja miten yhteiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa.

Rahakkainta vientiä ­vaikuttaisi ­olevan ­kokonaisten ­tutkintojen myynti ja lukukausimaksut.