Maatalouspolitiikassa tarvitaan rakentavaa yhteistyötä

Euroopan unioni on monille mieluinen sylkykuppi sen jälkeen, kun Suomen eduskunta ja hallitus on haukuttu. Viime aikoina Timo Soinin viljelemä ”Missä EU, siellä ongelma” -hokema on tosin saanut väistyä reaalipolitiikan astuttua mukaan kuvaan perussuomalaisten hallitusvastuun myötä.

Monet suomalaiset kyseenalaistavat yhä EU-jäsenyyden edut. Ongelmia toki riittää: viljelijöitä kuormittava byrokratia on kasvanut, liittovaltiokehitys jatkuu ja Venäjän vastapakotteet kuormittavat maidontuottajia. Myöskään metsäpolitiikkaamme ei aina tunnuta ymmärrettävän Brysselissä.

Viime viikkoina Euroopan unionia on kritisoitu aiheesta, kun se on ollut saamaton pakolaiskriisin hoitamisessa.

Oltiinpa unionista mitä mieltä tahansa, jäsenyytemme siinä on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta vallitseva tosiasia. 

Maaseutu ja maatalous ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Vuosien varrella olen pyrkinyt osallistumaan siitä käytävään keskusteluun.

Olen muistuttanut ulkomaalaisia kollegoitani Suomen maatalouden erityisolosuhteista: kylmästä ilmastosta, lyhyestä kasvukaudesta ja niitä seuraavista muista haittatekijöistä.

Puolustettavaa on riittänyt ja riittää myös jatkossa. Maatalous on tärkeä teema myös taloudellisesta näkökulmasta: noin 1/3 EU:n kokonaisbudjetista liittyy maatalouteen.

Viimeisten kuukausien aikana olen päässyt vaikuttamaan maatalouspolitiikkaan ainoana suomalaisjäsenenä Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisvaliokunnassa.

Valiokunnasta käsin tietyt asiat ovat avautuneet minulle uudella tavalla.

Vaikka EU-byrokratia ärsyttää, ainoa tapa viedä asioita eteenpäin on rakentava vuoropuhelu alan keskeisten toimijoiden kanssa. 

Kokemukseni on, että Suomi on ketterä ja osaava toimija, vaikka sitä usein toisenlaiseksi moititaan. Sekä MTK että Maa- ja metsätalousministeriö ovat Brysselissä hyvin edustettuina ja ne toimivat Team Finland -hengessä. Samanlaista asiantuntemusta ja yhteen hiileen puhaltamista olisi mukava nähdä myös muilla politiikan sektoreilla.

Vaikka unionin rattaat ovat tunnetusti hitaat, toimintaa on havaittavissa. Parlamentin ja komission pitkän aikavälin tavoitteena on, että elintarvikeketjun arvonlisästä jäisi viljelijälle suurempi osuus.

Toissaviikolla komissio yllätti monet, kun se reagoi maataloustuotteiden vaikeaan markkinatilanteeseen ja esitti 500 miljoonan euron toimenpidepakettia. Suomelle korvamerkitty raha jäi tosin liian pieneksi.

Taistelu jatkuu. Tällä hetkellä yritämme vaikuttaa EU:n ensi vuoden budjettiin, jotta Venäjän tuontirajoituksista kärsivät maidon­tuottajat saisivat lisätukea.

Olen muutamien suomalaisten kollegoiden kanssa tehnyt lisämäärärahaehdotuksen. Teemme parhaamme, että se toteutuisi.