Mitä täällä oikein tapahtuu? Maailma on rikki ja hallitus joutuu etsimään säästöjä, vaikka minäkin sain tukia, joita en olisi tarvinnut

Entinen pääministeri ja nykyinen presidentti Alexander Stubb sanoi eduskuntavaalien alla 2015, että politiikka on rikki. Nyt koko maailma tuntuu olevan rikki ja kaaoksessa. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Mielipide|Politiikka

28.3.202418:37

Kolumni

Eija Mansikkamäki

Mitä täällä maailmassa oikein tapahtuu?

Nipistelen itseäni, että elänkö ja olenko vai nukunko tai hourinko.

Euroopassa on sota, Suomi varustautuu ja rakentaa itärajalle aitaa, Ruotsikin on Natossa, terroristit tappavat ja uhreja surraan suuresti, vaikka oma maa on tappanut moninkertaisen määrän siviileitä ohjuksin. Totuutta vääristellään.

Myös maailman onnellisimmassa maassa toimittaja sepittää juttujaan, ihmisillä ei ole rahaa ruokaan, sudet vaanivat vauvoja, lapsia ja vanhuksia kuolee laiminlyötyinä koteihinsa, TV:stä tuttuja ihmisiä menehtyy tämän tästä.

Maapallo kuumenee, tulivuoret purkautuvat, myrskyt riehuvat, tuholaiset syövät metsät, Itämeri kärsii, Välimeren rannoilla loppuu vesi.

Vauhti vain kiihtyy. Eikö tätä voisi pysäyttää?

Siitä ei ole kuin muutama vuosi, kun saimme kertoa ylpeinä lapsillemme, että kulkutaudit on selätetty, sodat sodittu ja isovanhemmatkin syntyivät onnekkaasti vasta sodan jälkeen. Ei olisi pitänyt kehua, sillä heti alkoi korona jyllätä, ja sen perään kaikki tämä muu.

Ihmisiä ahdistaa, kun Suomella ei tunnu olevan rahaa oikein mihinkään, paitsi itärajan aitaan ja aseisiin, ja ne ovat toki tärkeitä, jos itsenäisyyttämme uhataan. Ihan kevyin perustein ei myöskään mietitä siltaa ja junarataa Ruotsiin. Ihan siltä varalta, että Itämeri olisi kiinni. Miten ihmeessä sellaistakin mahdollisuutta pitää yhtäkkiä miettiä?

Monen turvallisuuskäsitys horjuu, ja kolmas maailmansota pelottaa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan suomalaiset panivat kotivaransa kuntoon ja alkoivat arvostaa oman oman ruokaa ja viljelijöitä. Sitten tuli inflaatio ja sulatti sympatiat ja täytti ostoskorit halvoilla tuontimerkeillä. Kuinka lyhytnäköisiä me oikein olemme?

Entä hallitus, miksei se tee mitään? Tai koettaahan se saada rahat riittämään, ihmisiä töihin ja lisää verorahaa. Ymmärrän ay-liikettä, mutta tässä maailman- ja taloustilanteessa lakkoilu tuntuu aika järeältä tavalta näyttää, että jäsenyys kannattaa. Monissa maissa joustot toimivat kummankin osapuolen hyväksi. Yhteistä kakkua tässä rakennetaan ja syödään.

Sitä paitsi edellinen hallitus roiski miljardien korona- ja inflaatiotuet sinne tänne, ja vastuulliset puoluejohtajat ovat vetäytyneet peräjälkeen takavasemmalle.

Esimerkiksi minä en pyytänyt tai saanut koronatukia, mutta sähkötuki ja ylimääräinen lapsilisä tulivat tililleni yllättäen ja pyytämättä. Summat olivat satasia, ja keskituloiselle täysin turhia, mutta köyhille ja valtiolle isoja. Jos ne menivät kotimaisen ruoan ostamiseen, hyvä, mutta jos pankkitilille tai ulkomaanmatkoihin, perin ikävää nykyistä saksimista seuratessa.

Jos jotakin toivon, niin laskelmia leikkausten vaikutuksista ja aitojen porsaanreikien tukkimista vaikkapa asumistuissa. Kuten asuuko kaksi tuensaajaa aidosti erillään vai tosiasiassa yhdessä.

Edessä on pääsiäinen, tuo uuden alkamisen juhla. Koetetaanpa vetää syvään henkeä ja rauhoittua, siirtää uutiset ja some sivuun ja lepo ja läheiset keskelle. Jospa elämä voittaisi, ja viisaus.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.