Metsä vaikuttaa positiivisesti terveeseen ihmiseen, mutta voiko se tukea kuntoutusta? – Metsäterapia kaipaa lisää tutkimusta

Iwao Uehara on vienyt Japanissa muun muassa dementiapotilaita metsään. Kädessään hänellä on metsätonttu esittävä patsas. Kuva: Kari Salonen

Mielipide

29.9.201818:00

Kolumni

Laura Kuivalahti

Japanilainen tohtori Iwao Uehara vei yhdeksänkymppisen dementiapotilaan ja tämä 68-vuotiaan pojan metsään. Yllättäen isä alkoi puhua. Hän muisteli asioita vuosikymmenten takaa. Asioita, joita hän ei vielä hetki sitten ollut pystynyt kertomaan.

Miehen perhe hämmästyi. Mikä sai nuo lukkiutuneet muistot vapautumaan?

Vastaus oli yksinkertainen. Vuosia sitten mies oli ollut istuttamassa juuri tätä metsää.

Kysymys siitä kuka se terapeutti on – metsä vai ihminen – roikkuu ilmassa.

Vain kaksikymmentä minuuttia päivittäistä metsässä olemista laskee verenpainetta ja lisää elinvoimaisuuden tunnetta.

Metsämullan mikrobit vahvistavat puolustuskykyä. Lyhytkin vierailu metsässä palauttaa stressistä.

Aina ei tarvitse edes mennä metsään asti nauttiakseen sen tarjoamista terveyshyödyistä. Jopa pelkkä luontokuvien katselu palauttaa stressistä ja auttaa vaikeissa työtehtävissä selviämisessä.

Metsässä on rauhaa ja hiljaisuutta, eikä sanoja välttämättä tarvita. Puiden siimeksessä voi olla oma itsensä, luonto ei tuomitse tai arvostele.

Metsäterapiaan erikoistunut Uehara ja monet muut uskovat, että luonnon avulla voidaan auttaa myös esimerkiksi dementiasta tai mielenterveysongelmista kärsiviä. Tieteellistä näyttöä tälle on vasta vähän, mutta metsäterapiaan vihkiytyneitä ammattilaisia alkaa olla koko ajan enemmän.

Elokuussa lähes sata alan asiantuntijaa ympäri maailmaa kerääntyi Suomeen, Karjalohjan metsien siimekseen keskustelemaan metsän parantavista voimista sekä opettamaan toisiaan.

Suomalaiset Katariina Kilpi ja Heidi Korhonen päättivät järjestää kansainvälisen seminaarin ja viikon mittaisen retriitin, sillä vastaavaa kokoontumista ei ole ollut aiemmin. Osa alan toimijoista ei edes tiennyt, että samanlaisia termejä ja toimintatapoja käytetään muissakin maissa.

"Kaikki meni yli odotusten! Meille oli alusta asti tärkeää näyttää, että on paljon erilaisia tapoja tehdä tätä työtä ja niille on tilaa", metsämieliohjaajaksi kouluttautunut Kilpi kertoo.

Kansainvälisiksi metsäterapiapäiviksi tapahtumaa alettiin kutsua osittain provosoinnin takia, sillä metsäterapia on niin tuore ilmiö, että sen määritelmästä vielä kiistellään.

Osalle metsäterapia on virkistystoimintaa, jossa avataan aistit ja otetaan vastaan luonnon terveysvaikutuksia. Tällaista toimintaa voi ohjata käytännössä kuka tahansa menetelmät tunteva.

Toisille metsäterapia on puolestaan totista terapiaa, joten ohjaajalla tulee olla sosiaali- tai terveysalan koulutus.

"Molemmissa kyse on virittäytymisestä ja aistien avaamisesta, mutta kysymys siitä kuka se terapeutti on – metsä vai ihminen – roikkuu ilmassa", Kilpi sanoo.

Iwao Uehara kertoo japanilaisesta sairaalasta, jonka vieressä sijaitsi hylätty, hehtaarin kokoinen metsä. Sinne alettiin kunnostaa yhdessä kävelypolkuja ja hengähdyspaikkoja, joiden toivottiin kuntouttavan esimerkiksi dementiapotilaita.

"Metsään oli helppo päästä sairaalasta. Käveleminen oli heille kuntoutusta, ja metsästä nautittiin ympäri vuoden. Se vähensi dementian vaikutuksia", Uehara kertoo.

Suomessakin on käynnissä useita metsäterapiaan liittyviä projekteja. Goaikkanas-hanke on suunnattu ensisijaisesti saamelaisalueilla asuville päihdeongelmaisille.

Metsäterapiaan – tai oikeastaan mettäterapiaan – kuuluu neljä muutaman päivän mittaista luontoleiriä. Siellä istutaan rinnakkain, ei vastakkain terapeutin työpöytä muurina välissä.

Sipoossa puolestaan tutkitaan, miten metsä voidaan yhdistää sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sopivia ja halukkaita asiakkaita ohjataan Terveysmetsä-ryhmään, joka tekee retkiä lähialueen luontokohteisiin.

Sipoossa tarkoitus on edistää potilaiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia, sekä rohkaista heitä etsimään hyvinvointia luonnosta säännöllisesti.

"Parasta epävirallista palautetta on se, että useat osallistujat ovat toivoneet jatkosarjaa ja jotkut ovat myös omaehtoisesti ryhmäytyneet jatkamaan retkiä virallisen jakson päätyttyä", toiminnan taustalla olevat Marko Leppänen ja Adela Pajunen kertovat.

Metsäterapeutin ei tarvitse osata nimetä jokaista puuta ja kukkasta, korostaa Adela Pajunen. Tärkeintä on luoda suhde luontoon ja auttaa asiakkaitaan samassa tavoitteessa. Kuva: Kari Salonen

Suomalaisten sekametsien keskellä metsäterapia tuntuu hyvinkin luonnolliselta ja helpolta. Kaikissa maailman kolkissa ei ole kuitenkaan tarjolla huojuvia ikihonkia tai raikkaanvihreitä koivikkoja. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa luontoterapiaa harjoitetaan hiekkarannoilla.

Toisaalta taas kaupungistuminen on muutaman sukupolven aikana repäissyt ihmiset niin kauas metsästä, että se voi tuntua pelottavaltakin.

Iwao Ueharan mukaan niin kutsutut metsäkylvyt kehitettiin Japanissa 1980-luvulla, sillä vaikka maassa on runsaasti metsiä, eivät ihmiset viihtyneet niissä. Metsien suosion kasvattamiseksi keksittiin siis mainoskikka.

Intialainen Nitin Das puolestaan kertoo kuulleensa Japanissa ja Etelä-Koreassa vallitsevasta parantava metsä -ajattelusta.

"Meillä on tuhansien vuosien takaa tekstejä, joissa kerrotaan, että elämäntarkoituksen löytää menemällä metsään. On surullista, että olemme kansana unohtaneet sen."

Musiikki ja ruoka houkuttelevat ihmisiä yhteen, pohti Nitin Das, ja järjesti tapahtuman, jossa muusikot piiloutuivat metsään soittamaan heidät löytäneille. Kummasti alkoi taas metsä kiinnostaa.

Nitin Dasin videot parantavista metsistä ovat puolestaan keränneet huomiota maailmanlaajuisesti.

Jos etsitään aivan täysin suomalaisesta luontokäsityksestä poikkeavaa näkökulmaa, voidaan katse kääntää Kaakkois-Aasiaan ja Singaporeen. Kaupunkivaltio on tuonut luontoa pilvenpiirtäjien keskelle, mutta usein se on kesytetty pieniin puistikoihin.

"Ihmiset ovat tottuneet käymään ostoskeskuksissa, he ovat tottuneet kaikkeen betoniseen. Heille puistoon meneminenkin voi olla shokki", singaporelainen metsäterapiaopas Yap You Min kertoo.

Oikeastaan Yap puhuu luontoterapiasta. Hänelle riittää pieni laatikkoviljelmä, pensas tai vaikka kanootin ympärillä vellova vesi – pieneenkin luontopalaseen voi kiinnittää huomionsa niin tiiviisti, että elpyminen alkaa.

Ainakin se toimii suurkaupunkien asukkaille, joille jo suomalaiset puistometsät saattavat näyttäytyä uhkaavina.

Marko Leppänen uskoo, että ihmiset etsivät jatkuvasti täydellistä paikkaa. Monelle kaupunkilaisellekin tällainen paratiisi on metsä. Kuva: Kari Salonen

Monet ihmiset lähtevät metsään hakemaan hyvää oloa taivaallisen tietämättöminä alan tutkimuksista tai metsäterapian trendikkyydestä.

Metsään mennään, koska siellä saa purkaa energiaa ja päästää ajatuksensa lentelemään vapaasti. Siellä saa hengittää keuhkot täyteen ja palata kotiin mieli hitusen asettuneena.

"Haluamme ympäröidä itsemme hyvillä, täydellisillä ja parhailla paikoilla. Etsimme aina pientä palaa paratiisia", Marko Leppänen sanoo.

Miten metsäterapia sitten eroaa ylipäätään metsässä haahuilemisesta ja luonnon tarkkailemisesta?

Tohtori Iwao Ueharan mukaan metsäterapiassa on selkä tarkoitus ja metodi. Metsäterapian ohjaaja tietää mikä hänen asiakastaan vaivaa ja mitä päämäärää kohti metsäterapian avulla kuljetaan. On myös tiedettävä, millaiseen metsään ollaan menossa ja huolehdittava asiakkaan reaktioista.

Ympäristöpsykologi Kirsi Salonen huomauttaa, että usein arkisessa toiminnassa metsä on vain taustalla. Se on kulissi juoksulenkille tai koiran iltapissatukselle, mutta todellisuudessa ihmisellä saattaa ulkoilun ajan olla intensiivisempi yhteys puhelimeensa kuin ympäröivään luontoon.

"Jos metsään ei ole yhteyttä, eivät vaikutuksetkaan ole niin hyvät", Salonen sanoo.

Metsäterapiassa sen sijaan metsä ei ole pelkkä tausta vaan vähintään yhtä tärkeä kuin rinnalla kulkevat, tukeaan tarjoavat ihmiset.

"Osallistuja tulee tietoiseksi siitä mitä luonnossa olo antaa ja miten se muuttaa olotilaa. Metsäterapiaan liittyy harjoitteita, joilla syvennetään tietoista yhteyttä luontoon", Marko Leppänen ja Adela Pajunen huomauttavat.

Miltä metsäterapia sitten käytännössä tuntuu? Seminaarin kahvitauolla Karjalohjalla Yap You Min kerää ympärilleen ryhmän pikaista terapiatuokiota varten.

Asetumme rinkiin sänkiselle pellolle ja laitamme silmät kiinni. Kesäinen aurinko tuntuu poskilla, mutta tuulessa on jo lupaus syksystä.

Rauhallisella äänellä Yap kehottaa meitä sivelemään omia käsiämme ja tuntemaan ympäröivän luonnon. Sieraimiani lähinnä kutittaa pellolle kuivunut lanta.

Kun ensimmäinen harjoitus – tai kutsu, kuten Yap siitä puhuu – on tehty, ohjaaja asettaa keskelle rinkiä heinänkorren. Jokainen saa se kädessään kertoa omista tuntemuksistaan.

Seuraavaksi Yap kutsuu meidät kävelemään vapaasti ja tarkastelemaan ympäristöämme. Joukkomme hajaantuu eri puolelle kumpuilevaa peltoa, osa katoaa viereisen metsän uumeniin.

Huomaan, että minun on vaikea keskittyä ympäristön havainnoimiseen. Pohdin, miten kirjoitan tästä päivästä, mitä sanoja käytän.

Hetkittäin ajatukseni palaavat pellolle, jossa kuivunut lanta rapisee jalkojeni alla. Kaikkialla on niin kuivaa. Maa halkeilee ja ankara aurinko on käristänyt kesän vihreyden pois kasveista, jotka näyttävät nuutuneilta keltaisissa asuissaan.

Kun on aika palata takaisin lähtöpisteeseen, Yap ulvoo kuin kojootti. Kun tuon äänen kuulee, täytyy jokaisen ulvoa, jotta kauimmaksikin ehtineet tietävät lähteä paluumatkalle.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen ulvominen tuntuu hankalalta, jopa väärältä. Aivan kuin rikkoisi herkän ja luottamuksellisen suhteen, jonka on juuri saanut luotua ympäröivän luonnon kanssa.

Metsän yhteys terveyteen ja hyvinvointiin on noussut tutkimuksissa esille etenkin 15–20 viime vuoden aikana, sanoo tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen Lukesta. Kuva: Kari Salonen

Alle puolen tunnin sessio on toki vain pieni maistiainen todellisesta metsäterapiasta, jossa tapaamiset kestävät jopa useita tunteja.

Harjoituksia on erilaisia. Psykologi Riitta Wahlström käyttää työssään yli sataa ekoterapeuttista harjoitusta.

Luonnonmateriaaleilla voi tehdä kuvan perheestään, ydinarvoistaan, ongelmistaan tai unelmistaan. Luonnosta voi etsiä parin kanssa paikan, joka tuo molemmille iloa. Lapsia voi pyytää etsimään voimauttavan kiven, kepin tai puun.

Sirpa Arvonen taas on kehittänyt Metsämieli-menetelmään yli 150 harjoitusta. Niihin kuuluu esimerkiksi luonnon tarkkailu omista käsistä muotoillun kaukoputken läpi.

Keskiössä on usein rauhallinen kävely, hiljaisuus ja havainnointi. Omia tunteita ja tuntemuksia pyritään tunnistamaan ja samalla työstämään mieltä kaihertavia asioita.

"Metsä on terapeutti, opas avaa oven", ruotsalainen metsäterapiaopas Petra Wetterholm toistaa alalla käytetyn sanonnan.

Wetterholm on saanut koulutuksensa metsäterapiaan kansainväliseltä järjestöltä (The Association of Nature and Forest Therapy Guides and Programs).

Sanamuodot ovat tärkeitä. Wetterholm kollegoineen ei kutsu itseään koulutetuksi terapeutiksi, vaan he ovat nimenomaan oppaita.

Tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) huomauttaa, että tutkimustuloksia metsien virkistyshyödyistä on saatu jo 1980-luvulla.

Viimeisimpien 15–20 vuoden aikana metsän terveyteen vaikuttavat puolet ovat nousseet voimakkaasti tutkimuksiin. Lisää keskustelua ja tutkimusta kuitenkin tarvitaan.

"Suomalaiset ovat tottuneet menemään metsään, mutta mikä on metsäterapian konsepti? Se pitää standardisoida", Tyrväinen sanoo.

Tutkimusta on Tyrväisen mukaan runsaasti metsän vaikutuksesta terveiden ihmisten henkiseen hyvinvointiin, mutta vielä ei tiedetä tarpeeksi metsän vaikutuksista sairauksien hoitamisessa ja kuntoutuksessa. Potentiaaliselta se silti vaikuttaa.

Kun puhutaan terapiasta, uusista hoitomuodoista ja ihmisten terveydestä, ollaan aina hivenen vaarallisilla vesillä. Sairaita tai hädänalaisia ihmisiä ei saa huiputtaa mukaan mihinkään, vaan heillä on oikeus kunnolliseen apuun.

Metsäterapiaseminaarin järjestäneen Katriina Kilven mukaan ainakaan toistaiseksi Suomessa ei ole näkynyt metsäterapian väärinkäytöksiä, vaan alan toimijat tuntevat oman vastuunsa.

Ehkä sen vuoksi monet välttelevät terapia-sanan liittämistä toimintaansa ja puhuvat ennemmin vaikkapa Metsämielestä tai Terveysmetsästä.

"Haluamme viedä määritelmää eteenpäin. Kun alalle tulee uusia yrittäjiä, se ajaa koko alaa eteenpäin. On pakko määritellä uudelleen kuka minä olen ja mitä teen."