Ympäristöministerin kanta pakkosuojeluun pöyristyttää

Luin maanantaisesta Maaseudun Tulevaisuudesta (MT 21.7.) ympäristöministeri Ville Niinistön ja elykeskusten mielipiteet soidensuojeluohjelman valmisteluun. Tästä syystä haluan tuoda esiin oman näkemykseni asiasta.

Olemme tekemässä isäni kanssa sukupolvenvaihdosta maatilallemme, joka on ollut sukumme hallussa yli viisisataa vuotta. Tilan kokonaispinta-ala on 186 hehtaaria. Soidensuojeluohjelmaan kuuluvaan rajaukseen kuuluu tilastamme 65 hehtaaria, josta 55 hehtaaria on metsätalouskäytössä olevaa talousmetsää ja 10 hehtaaria suota. Tämä on kolmasosa koko tilamme pinta-alasta.

Suojeltavan alueen kokonaispinta-ala on naapurit mukaan lukien, esiselvityksen perusteella 85 hehtaaria. Soidensuojeluohjelman perusteella siis suojeltaisiin 75 hehtaaria metsää ja 10 hehtaaria suota.

Alueelle on tehty turvekartoitus, joka on todennut turpeen määrän olevan 5,4 miljoonaa kuutiometriä. Alueella ei esiinny harvinaisia luontoarvoja eikä lajeja. Lisäksi se ei ole luonnontilainen eikä yhteydessä muihin suojelualueisiin. Ennallistaminen tulisi haittaamaan merkittävästi myös alueen ulkopuolista metsää veden nousun myötä.

Saimme ensimmäisen tiedon alueen kuulumisesta valmisteluun naapuriltamme, jolle oli saapunut tieto asiasta. Saimme virallisen tiedon 24.6. oltuamme ensin yhteydessä ely-keskukseen. Asiaa selvittäessämme kävi ilmi, että tilallemme ei tullut tietoa suojeluvalmistelusta, koska paikallinen viranomainen ei ollut löytänyt alueelle omistajaa. Tietääkseni Suomessa ei kovin montaa aluetta ole, jota ei omista kukaan.

Mietin vain, että miten tällaisessa tilanteessa, jossa kivihiiltä tuodaan päivä päivältä enemmän, edes suunnitellaan ei-merkittävien alueiden suojelua. Halutaanko tällä työllistää ympäristöviranomaisia samaan aikaan, kun kaikesta muusta julkisesta toiminnasta leikataan?

Natura 2000 -verkostoon kuuluu neljä miljoonaa hehtaaria maata, joka on kaksi kertaa enemmän kuin maamme peltopinta-ala. Metsähallituksella on 12 miljoonaa hehtaaria maata, joille valtio voisi lyödä vaikka joka hehtaarille minun puolestani rauhoitusmerkinnän jos haluaisi.

Nyt ollaan kuitenkin menossa politiikkaan, jossa kajotaan yksityisomaisuuteen.

Samalla, kun kauhistelemme kuinka Venäjällä ja Brasiliassa asukkaat häädetään kodeistaan urheilukilpailujen edessä, Suomessa käytetään samaa toimintatapaa. Erona on vain se että täällä valtaa käyttää ympäristöministeri ja muualla presidentti.

Maanantain MT:ssä ollut ympäristöministeri Niinistön kommentti ”konservatiivisista maanomistajista” oli pöyristyttävä. Jos liberaaliksi kutsutaan niitä, jotka vastustavat omistusoikeutta, niin kutsun itseäni ilomielin konservatiiviksi.

Vallassa olevien poliitikkojen pitäisi nyt tarkasti miettiä käytetäänkö mahdollista pakkolunastuslakia yhteisen edun mukaisesti. Pakkolunastuslaissa lukee: ”Lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.”

Suojelutapauksessa yhteiselle edulle aiheutuva haitta ehdottomasti suurempi kuin yhteiselle edulle saatava hyöty. Jopa yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin yhteiselle edulle syntyvä hyöty.

Lunastuksen hyödyt voitaisiin saavuttaa rauhanomaisesti valtion maille perustettavilla suojelualueilla, jolloin Villen ei tarvitsisi viedä muiden omaisuutta.

Suomen heikossa taloudellisessa tilanteessa 100 hehtaarin turvesuon synnyttämät 20 uutta työpaikkaa sekä mittavat verotulot, ovat mielestäni suurempi hyöty kansakunnalle kuin suojelupäätöksestä ympäristöministeriöön syntyvät julkisen sektorin työpaikat. Tämän lisäksi korvaisimme ulkomailta tuotua fossiilista energiaa kotimaisen bioenergian voimin.

Konservatiivisin terveisin, tulevaisuuteen katsoen.