Ekotekoja syrjäytyneitä syömällä

Maailman luonnon säätiö WWF on julkaissut listan kalalajeista, joita kannattaa ympäristösyistä syödä tai välttää. WWF kehottaa suosimaan ruokapöydässä useita suomalaisille varsin tuttuja kaloja. Alla muutamia esimerkkejä.

(WWF:n Kalaopas kokonaisuudessaan osoitteessa: www.wwf.fi/kalaopas)

Ahven on maukkaimpia kotimaisia kalojamme, jota arvostetaan suuresti myös muualla Euroopassa. Ekologisin vaihtoehto on kalan pyytäminen itse onkimalla ja valmistaminen tuoreeltaan ilman kylmäsäilytystä. Ahven on Suomen yleisin kala. Sitä esiintyy koko maassa pohjoisinta käsivarren Lappia lukuun ottamatta ja myös meren rannikoilla.

Hauki on suositeltavaa ravintoa! Se on ahnas petokala, joka saalistaa toisia kaloja, jopa omia lajikumppaneitaan. Se on suurimpia kalojamme ja yleinen sekä sisävesissä että rannikkoalueilla koko maassa.

Kuhasaaliit ovat Suomessa suuret, osin siksi, että kuhaa on viime vuosikymmenellä istutettu järviin paljon. Sisävesissä kuhan merkitys kaikelle kalastukselle on kasvanut. Kuhaa tavataan sisävesissä aina napapiirille asti. Rannikkovesistä kuhaa saadaan lähinnä Suomenlahdelta ja Saaristomereltä. Osta ja pyydä mahdollisimman suuria (yli 45 cm) kuhia, jotka ovat jo ehtineet kutea.

Kuore eli norssi on pienikokoinen ja vaatimattoman näköinen. Se on Suomen vesistöissä yleinen kala, mutta monelle suomalaiselle tuntematon. Kuorekanta on elinvoimainen. Älä anna kuoreen omalaatuisen hajun haitata, sillä sen liha on maultaan erinomaista. Kuore elää koko rannikkoalueella ja sisävesissä maanlaajuisesti Lappia lukuun ottamatta.

Lahna suurikokoinen särkikala, josta saa maukasta ruokaa! Lahna voi kasvaa jopa kymmenkiloiseksi ja on pitkäikäisin kalalajimme. Suuret lahnat ovat erinomaisia ruokakaloja, eikä niihin kerry suuria määriä ympäristömyrkkyjä kuten petokaloihin. Lahna on melko yleinen kalalaji Suomen sisävesissä Sodankylän korkeudelle saakka ja kaikkialla Suomen rannikolla. Lahnakanta kestäisi nykyistä voimakkaampaakin kalastusta.

Muikun arvo ymmärretään Suomessa, mutta muualla se voi olla ns. roskakalojen kastissa. Tämä solakka ja hopeanhohtoinen pieni lohikala on sisävesiemme ammattikalastajien tärkein saalislaji. Muikku on sisävesien kalastajille yhtä tärkeä kuin silakka merikalastajille. Muikku on herkullinen arvokala, jonka mätiä arvostetaan. Muikkua esiintyy suurissa järvissä ja merenlahdissa lähes kaikkialla Suomessa.

Salakkaa arvostetaan vain ns. syöttikalana muiden lajien pyynnissä. Sitä voi kuitenkin syödä, kuten suurta joukkoa muitakin särkikaloja. Salakka on yleinen pikkukala rannikolla ja sisävesissä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Kun laiturilta ongitun kirkkaan salakan leivittää heti tuoreena ja paistaa muikun tapaan, voi sitä olla vaikea maultaan edes erottaa muikusta. Tiheäverkkoiseen katiskaan sitä voi saada kesämökin rannasta paljonkin.

Särki on vahvanmakuinen kala, jonka selkäfilee on paksu ja mehevä. Liha on vaaleaa ja kypsyy nopeasti. Peratut pikkusärjet voi jauhaa ruotoineen kalapulliin, tehdä niistä kalalientä tai purkkisärkeä. Vaikka särki usein mielletään roskakalaksi, sen ravintoarvo on hyvä. Särkeä kannattaa suosia myös ekologisista syistä: Se on lähiruokaa ja rehevöityneissä vesissä haitallinen laji, koska tiheät särkikannat syövät myös eläinplanktonia, jonka tulisi pitää kurissa kasviplanktonin eli levän määrää. Särki on makean ja murtoveden kala, joka viihtyy reheväkasvuisissa vesissä. Särki esiintyy yleisenä koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Säyne on isokokoinen särkikala, jopa monikiloinen. Valtaosa saaliista saadaan vapakalastuksella. Säynävän kyljet ovat messinginsävyiset, silmät ovat keltaiset ja evät punaiset. Aikuisena se on melko helppo erottaa muista särkikaloista. Toisin kuin monet muut särkikalat, säyne on suurten, kirkkaiden vesistöjen asukki. Sitä esiintyy yleisesti suurissa järvissämme. Suomalaiset säynekannat kestäisivät voimakkaampaakin kalastusta.