Vanhuus voi olla elämän parasta aikaa

Olen vanhus, ikäihminen, vanha ihminen, eläkeläinen, millä nimillä meitä kutsutaankaan. Elän elämäni parasta aikaa, vaikka en ole yli kymmeneen vuoteen käynyt kotioveni ulkopuolella.

Onneksi en ole tarvinnut lääkäreissä tai sairaaloissa käyntejä, vaikka liikun pyörätuolilla ja olen moniongelmainen. Onneksi on aina ollut hyvät avustajat – ei kunnalliset – jotka avustavat asioinneissa ja kaikessa missä apua tarvitsen. Maksua vastaan tietenkin.

Kun elää säästellen, pieni eläke on vielä riittänyt, alle tuhat euroa kuukaudessa. Tietysti on kaikesta ollut ja on pakko tinkiä. Kaikesta. Mutta lääkkeisiin ja ruokaan on vielä riittänyt, kun ruokavaliokin on hyvin yksinkertainen. Eikä tule ruokahävikkiä.

Tämä juttu vain siksi, että on meitä vähällä rahalla ja niukasti eläviä tyytyväisiä vanhuksiakin. Ei kaikki vanhusten elämä ole pelkkää kurjuutta. Mutta kurjuus on kyllä korjattava kaikkien kurjuutta kärsivien osalta tavalla tai toisella. Sitä vaatii inhimillisyys ja ihmisyys. Ei kärsivät itse pysty tai jaksa – yhteiskunnan tehtävä se on.

Anja Säkkinen

Sotkamo