Musta maanantai

Lehdessä oli uutinen, että myel-maksut nousee rajusti. Lisäsäästöä haetaan lomituspuolelta. Ja koska 90 prosenttia lomituksen kuluista koostuu lomittajien palkoista, niihin ei voi kajota, niin mistäs vaan ne säästöt otetaan? Nostetaan sijaisavun ja maksullisen lomituksen hintoja ja ne taas maksaa viljelijä... (enkä todellakaan tarkoita, että niihin palkkoihin pitäisikään kajota)

Eikä sillä hyvä, että näitä uutisoitiin. Honkajoki Oy:ltä tuli kirje, jossa kerrottiin raatokeräilyn hintojen nousevan. Erikseen ei oltu hinnoiteltu kotiteurastuksen jätteiden hävitystä, mahdetaanko niistä veloittaa kokonaisen naudan hinta?

Jotain komiteaa kootaan miettimään, miten raatokeräilyn kustannuksia saataisiin pienemmiksi. Mistäs sen komitean palkkoihin otetaan rahat, vai tekeekö ne talkoilla?

Myös Eviralta tuli kirje, jossa kovat nootit nautaeläinluettelon tarkistamisesta. Jos on virheitä, eikä niitä huomaa korjata ajoissa, jää tukia saamatta. Jos virheet huomataan vasta valvonnassa, sanktioidaan tukiaista lisää.

Vaikken pienistä hermostu, niin myönnän, että poru tuli. Osansa tietysti navetassa sairaan lehmän kanssa vietetyllä juhannuksella ja kahdella isolla eläinlääkärilaskulla.

Tuntuu, että meitä kupataan joka suunnasta ja EU-tukia karehditaan ja luullaan, että maajussit on rikkaita. Jos me joskus saamme velat maksettua, niin olen sitä mieltä, että silloin meiltä lähtee lehmätkin. Miksi ihmeessä niiden kanssa pitäisi rehkiä, kun kukaan ei tunnu arvostavan, vaaditaan ja vaaditaan vain joka suunnasta ja kaikki kallistuu ja tulot pienenee. Elääkin pitäisi. Yhdenkään lapsistani en anna tätä touhua jatkaa. Syököön Suomen päättäjät vaikka kreikkalaista rottaa sen jälkeen.

Nyt kuivaan silmäni ja käyn kattomas niitä lehmiäni ja meen maata, jos vaikka ahdistukseltani saisin nukuttuakin.