141 – ihan odotusten mukainen

Median tietojen valossa näyttää yhä selkeämmältä, että Suomen etelän osien yksi merkittävä tukimuoto eli 141-tuki halutaan lopettaa.

Suomi sai neuvoteltua noin 20 vuotta sitten Etelä-Suomeen niin sanotun ”vakavien vaikeuksien tuen”. Tämä tuki on vuosien saatossa ollut lähes ainoa tuki, joka on pitänyt yllä yksimahaisten kotieläinten tuotantoa eteläisessä Suomessa pystyssä.

Kyseinen tuki on toki alkumetreistä lähtien ollut lähes koko ajan liipaisimella. Siksi siihen on tehty aina ”indeksikorjauksia”, mikä tarkoittaa tuntuvia tukirahojen laskuja. Alkumetreiltä tukisumma on laskenut yli 60 prosenttia.

Alkuperäinen ajatus oli, että Suomessa tehdään rakenteellisia uudistuksia, jotta suomalainen kotieläintalous kestää paremmin eurooppalaisen kilpailun.

Rakenteellisia uudistuksia on tehty sillä lähes jokainen pieni kotieläintila on lopettanut toimintansa. On siirrytty tuottajajärjestön ja lihatalojen painostuksella isoon eurooppalaiseen tuotantoon.

Ainut seikka, mitä on unohdettu keskusteluissa, on tämä: ”me nyt satumme asumaan pikkaisen haastavissa luonto-olosuhteissa”. Vaikka Suomessa kuinka paljon laajennetaan ja tehostetaan, olemme aina täällä Pohjolan perällä, ja sitä emme voi muuttaa.

Keskusteluissa on unohdettu täysin kaikki muut tekijät. Eurooppalainen maatalous ja varsinkin sika- ja siipikarjatalous perustuvat halpaan rehuun. Tätä halpaa rehua rahdataan niistä maista, joissa jo muutenkin on pulaa raaka-aineista. Rahanhimo ja ahneus kun eivät näytä vaikuttavan tässä pelissä mitään.

Suomessa rehuteollisuus on taas perustunut aina puhtauteen ja tästä myös maksetaan kotieläinpuolella. Mutta kansainvälisillä markkinoilla ei siitä eettisyydestä tai puhtaudesta makseta, sillä kauppa ostaa sieltä, mistä halvemmalla saa.

Olisiko aika muuttaa meidän omaa ajatustapaamme? Onko HK tai Atria se kumppani, jonka kanssa tehdään tulevaisuudessa yhteistyötä, jos tilanne ei muutu?

Voisiko valtio muuttaa lainsäädäntöä ja helpottaa esimerkiksi pienteurastamoiden osalta? Täytyykö aina mennä siitä, missä aita on matalimmillaan vai olisiko aika ottaa omat ajatukset mukaan suunnitteluun?

Itse en ole niin viisas, että pystyisin nämä ongelmat ratkaisemaan, mutta onneksi meiltä löytyy ”viisaita” päättäjiä Suomesta. Vai löytyykö?