Rauhanmarssi Brysselistä St rasbourgiin

” Armeijat käyttivät yhdessä minuutissa parlamentin muuttoreissun budjetin verran rahaa. ”

Kun kaiken Luoja suunnitteli Bryssel–Strasbourg-väliä, hän oli ekspressiivisellä tuulella. Luoja veteli pensselillään laajoja kaaria ja piirsi peltoja, niittyjä ja laitumia, joita reunustavat rehevät metsät. Syntyi kaunista maaseutua, jota voi ihailla pitkien ja loivien mäkien huipuilta.

Luojan jälkeen paikalle saapui ihminen. Hän totesi, että tämähän on mitä parasta panssarivaunumaastoa. Vaunut voisivat kulkea lähes esteettä ja näkyvyyttäkin on useita kilometrejä, joten kranaatit lentäisivät komeissa kaarissa.

Tankit pantiin töihin ja jalkaväki seurasi. Ilmassa oli lyijyä, sirpaleita ja taistelukaasua. Oikein hyvänä päivänä yhdelle taistelukentälle saattoi kaatua kymmeniätuhansia miehiä.

Viime sotien taisteluja voi muistella matkalla Brysselistä Strasbourgiin. EU-pääkaupunkien ympärillä on lukuisia verisiä pyhiinvaelluskohteita, kuten Flanderin kentät, Verdun, Somme, Ypres, Metzin linnoituskaupunki, Elsass-Lothringen ja Maginot-linja. Strasbourgin omat muurit kertovat, että kaupunkia on pitänyt varjella hyökkääjiltä jo tuhat vuotta.

Tällaisessa kulttuurimaisemassa eurovirkamiehet saavat ajella kerran kuukaudessa, koska EU-parlamentti kokoontuu välillä Brysselissä, välillä Ranskan Strasbourgissa.

Kahden kaupungin järjestelmää kannattaa tuskin kukaan. Europarlamentissa on jatkuvasti liikkeellä addresseja, joissa vaaditaan parlamentin siirtämistä kokonaan Brysseliin. Matkustamisen kustannukset ovat vuosittain noin 200 miljoonaa euroa, joille löytyisi yleisen käsityksen mukaan hyödyllisempääkin käyttöä.

Kirjailija Hannu Raittila pohtii kahden kaupungin ongelmaa uusimmassa kirjassaan Ulkona. Siinä hän asettuu tukemaan kaupunkien välistä matkustelua.

Raittilan mielestä parlamentin hajasijoittelu on osa eurooppalaista rauhanprojektia; ylpeät ranskalaiset on ostettu hiljaisiksi sillä, että he saavat osan parlamentin toiminnasta omalle maaperälleen.

”Kuusikymmentäkuusi vuotta sitten näillä maanteillä marssivat rautaiset divisioonat EU:n paperijoukko-osastojen sijasta. Toisiaan tuhoamaan lähteneet armeijat käyttivät yhdessä minuutissa tykistökeskityksiin ja ilmapommituksiin parlamentin muuttoreissun budjetin verran rahaa”, hän kirjoittaa.

Nykymepit pitävät Raittilan näkemystä historiallisesti oikeana, mutta vanhentuneena.

”Tuskin siitä sotaa syttyisi, jos EU-parlamentti siirrettäisiin pois Strasbourgista”, sanoo Kyösti Virrankoski (kesk.).

Lasse Lehtinen (sd.) arvioi, että EU-parlamentin jako kahteen paikkaan oli järkevää silloin, kun EU oli pienempi. ”Ei ne äijät arvanneet, millainen unionista kasvaa.”

Hänen mukaansa Strasbourg on EU:lle symbolisesti tärkeä paikka, onhan kaupunki ollut vuoroin Saksan, vuoroin Ranskan hallussa. Esimerkiksi nykyinen Charles de Gaullen katu on ollut aiemmin nimetty sekä Napoleonin, Keisari Wilhelmin että Adolf Hitlerin mukaan.

Silti Lehtinen sanoo, että Strasbourgin istunnot ovat finni EU:n kasvoissa, pelkkä rasite unionin julkikuvalle.

Strasbourgin istuntojen lopettaminen on tähän saakka ollut mahdotonta, koska se vaatisi EU-jäsenmaiden yksimielisen hyväksynnän, eikä Ranska suostu siihen.

Jatkossa tilanne saattaa muuttua Lissabonin sopimuksen ansiosta. Kun sopimus tulee voimaan, yksimielisyyttä ei enää tarvita, vaan kahden kolmasosan enemmistö riittää kaatamaan Ranskan. Tämä on tosin vasta sopimuksen yksi tulkinta. Ranska ei tulkintaa hyväksy.

Lehtinen kuitenkin sanoo, että poliittinen paine Ranskaa kohtaan lisääntyy koko ajan. Hän ennustaa, että ennemmin tai myöhemmin maa joutuu luopumaan Strasbourgin istunnoista. Kokonaan toinen asia on, luopuuko se niistä vapaaehtoisesti, kaupankäynnin tuloksena vai väkipakolla.