Avohakkuu ei tuhoa metsämaan eloyhteisöä

Katastrofit kuuluvat metsä­luontoon. Metsäpalot ja myrskytuhot ovat uudistaneet metsiä aina.

Havumetsävyöhykkeen metsien dynamiikkaan kuuluu metsäpalo, pioneerimetsä, jossa kasvaa lehtipuita ja mäntyjä, sekä vanhoista kuusista koostuva kliimaksivaihe.

Metsän vanhetessa humus­kerroksen massa kasvaa. Vanhan metsän humuskerros on metsän ravinneaitta.

Aitan avain on hukassa, kunnes uusi metsäpalo löytää avaimen.

Palossa tai avohakkuussa humuskerros ei tuhoudu, mutta humuskerroksen lämpeneminen nopeuttaa humuksen hajoamista ja näin lisää liukoisten ravinteiden saatavuutta monikertaiseksi vanhaan metsään verrattuna.

Valoisammissa, lämpöisemmissä ja ravinteikkaimmissa oloissa metsään tulevat uudet lajit, muun muassa vadelma ja horsma, jotka houkuttelevat lukuisia hyönteislajeja. Hyönteisten toukat ovat elintärkeää ravintoa muun muassa kanalintujen poikasille.

Nopeakasvuiset ruohot ja heinät keräävät tehokkaasti humuksesta vapautuvia ravinteita sekä maanpäälisiin että maan alla oleviin kasvi­osiin.

Tulevan metsän kasvaessa ja ruohojen vähetessä niiden keräämät ravinteet vapautuvat puuston käyttöön. Ruohokarikkeen hajoaminen on nopeampaa eikä vaadi lisätyppeä, kuten esimerkiksi neulaskarikkeen lahoaminen.