Isäntien ja emäntien ääni Valiossa

Laihialainen maanviljelys­neuvos Juhani Rinta (1928–2017) oli merkittävä maatalouden luottamusmies. Maitotilalliselle kaikkein mieluisimpia olivat Valion tehtävät. Maitojätin hallinto­neuvostoon Rinta valittiin 40-vuotiaana 1968. Sitä pohjusti hyvin hoidettu paikallinen luottamustoimi Laihian Osuusmeijerissä.

Kymmenessä vuodessa Juhani Rinnan kyvyt huomattiin ja valinta Valion hallituksen maanviljelijäjäseneksi ja varapuheenjohtajaksi tehtiin 1979. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1990 saakka. Rinta osoittautui aikaansaavaksi.

Juhani Rinta ei arkaillut ottaa vastaan vaikeita haasteita. Hän oli heti keskeisesti ja onnistuneesti mukana ajamassa sääntöuudistusta, jota oli aiemmin yritetty 25 vuoden aikana jo kolme kertaa.

Rinnan periaatteena oli huolehtia, että Valio kohtelisi eri puolella Suomea toimivia jäsenmeijereitään ja siten kaikkia maidontuottajia tasapuolisesti.

Rinta paneutui monilla maakuntamatkoillaan niihin keinoihin, joilla ylituotannosta huolimatta turvattaisiin maito­tilallisten elanto. Suomen hallitus nimesi hänet 1984 maa- ja metsätalousministeri Toivo Yläjärven esityksestä tuotantokiintiöitä eli kaksi­hintajärjestelmää käsittelevään neuvottelukuntaan.

Valio ei ollut vain osuus­meijereiden keskusjärjestö ja maidon jalostaja. Se oli merkittävä etujärjestö, joka huolehti maitotiloista välittämällä tietoa ja konkreettisia näkemyksiään yhteiskunnan korkeimmille päättäjille.

Juhani Rinta onnistui suhdetoiminnan hoitamisessa. Hänellä oli erinomaiset suhteet valtiovarain­ministeriön ja maatalousministeriön demari­virkamiehiin Raimo Sailakseen, Kare Turtiaiseen ja Matti Hannulaan.

Meijereiden määrän vähentäminen oli Valion näkökulmasta kaikkein tärkein tehtävä 1900-luvun kääntyessä viimeiselle viidennekselle. Sen Juhani Rinta otti hoitaakseen vuodesta 1986, jolloin hän piti Vaasassa rohkeasti paljon julkisuutta saaneen rakenneuudistus­puheensa.

Puheen tavoite oli ajaa maidontuottajien, ei yksittäisten meijereiden, etua. Puhe aiheutti laajan rakennekeskustelun, jota kesti useamman vuoden.

Rintaa ajoi eteenpäin vakaa luottamus osuustoiminnan toimivuuteen. Hän puolusti useaan otteeseen osuus­toimintaa niille, jotka katsoivat sen olevan kaukana modernista liiketoiminnasta.

Rinnan asema maidon­tuottajien ykkösedusmiehenä Valiossa ei ollut kuitenkaan mikään itsestäänselvyys. Siitä piti vuodesta 1982 lähtien käydä kamppailua hallinto­neuvoston puheenjohtajaksi valitun kortesjärveläisen Niilo Mäen kanssa. Kaksi vaikutusvaltaista eteläpohjalaista eivät tulleet toimeen keskenään.

Vaikka Juhani Rinta nosti Valion maanviljelijäjäsenen asemaa ja arvostusta kentällä ja Pitäjänmäen pääkonttorissa, hänen seuraajansa vilppulalainen Tauno Mikkola jäi viimeiseksi isäntä-mandaatilla hallitukseen valituksi pää­toimiseksi jäseneksi.

Rinnan mielestä Valion 1990-luvulla tekemä ratkaisu ottaa hallitukseen yhden viljelijän sijasta neljä ja jättää hallitukseen vain yksi ammatti­johtaja oli huono. Vaara oli, että viljelijäjäsenet ajavat parhaita mahdollisia etuja omalle meijerille eivätkä tasapuolisesti koko jäsen­kunnalle.

Juhani Rinta sai merkittävästä maatalousalan urastaan ja tunnustuksena työstään kesäkuussa 1990 maan­viljelysneuvoksen arvonimen, joka ei tullut pelkästään Valion perusteella. Luottamuspesti maitojätissä toi pitkän liudan muitakin merkittäviä valtakunnallisia vastuita.

Maatalouden osuus­toimintaa vuodesta 1899 edistäneen Pellervo-Seuran valtuuskunnassa Rinta toimi samat vuodet kuin Valion hallituksessa. Hänen asiantuntemustaan varsinkin maitoasioissa tarvittiin MTK:n maitovaliokunnassa ja valtuus­kunnassa.

Rinta oli myös Maatalouskeskusten Liiton johtokunnan jäsen 1982–90.

Rinnan taidoilla ja tiedoilla oli käyttöä. Osuusmeijerien vakuutuslaitoksen ja eläkekassan hallituksen jäsenenä Rinta toimi vuosina 1980–88 ja sen puheenjohtajana 1989–90. Hankkijan Seinäjoen piiri­toimikuntaa laihialaisisäntä johti 1976–86.

Kaikista näistä luottamustehtävistä tärkein oli kuitenkin Valion hallituksen paikka. Se oli suora ja tehokas vaikutuskanava suomalaiseen maatalous­politiikkaan. Laihian maitotilallinen tiesi, kenen edusmies hän oli Valion herrojen edessä tai paremminkin heidän rinnallaan. Hän oli isäntien ja emäntien ääni. Hän käytti asemaansa laaja-­alaisesti.

Tapana oli sanoa, että ­Valion hallituksen maanviljelijä­jäsenen paikka oli suomalaisen talonpojan vaativin tehtävä.

Juhani Rinta ei arkaillut ottaa vastaan vaikeita haasteita.