Yritys tuottaa yhteistä hyvää

Saila Tykkyläinen kiertää Suomessa tekemässä tutuksi yhteiskunnallisten yritysten merkkiä. 

Yhteiskunnallisia yrityksiä on ollut Suomessa kauan, mutta vasta reilu vuosi sitten Suomalaisen Työn Liitto lanseerasi niille merkin, josta yrityksen voi tunnistaa.

Merkin saamisen ehdot ovat yksinkertaiset. Yrityksen tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Voitosta suurin osa menee yrityksen yhteiskunnallisen tavoitteen edistämiseen. Liiketoiminta on avointa ja läpinäkyvää.

Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Diacor, joka tulouttaa voittonsa Diakonissalaitoksen työhön, tai Linnanmäki, joka on toimintansa aikana avustanut lastensuojelutyötä yli 80 miljoonalla eurolla.

Kehityspäällikkö Saila Tykkyläinen Suomalaisen Työn Liitosta huomauttaakin, että vaikka yhteiskunnallisia yrityksiä on ollut Suomessa kauan, mutta vasta nyt termi alkaa tulla tutuksi.

Merkin saaneita yrityksiä on 35. Tavoitteena on, että tämän vuoden lopussa merkin haltijoita olisi jo 80. Parin selvityksen mukaan merkin kriteerit täyttäviä yrityksiä on peräti viisituhatta.

Yhteiskunnallinen yritys sekoitetaan usein yritysten yhteiskuntavastuuseen. Tykkyläinen selventää:

”Yhteiskuntavastuu on jotain hyvää, jota yritys tekee oman liiketoimintansa lisäksi, kun taas yhteiskunnallinen yritys on nimenomaan perustettu ratkomaan yhteiskunnallisia tai ympäristöongelmia.”

Yhteiskunnalliset yritykset voivat toimia monella alalla, kuten hoiva- ja sosiaalipalveluissa, kulttuurialalla, ratkoa ympäristöongelmia, edistää kierrätystä tai työllistymistä.

”Laman takia näille yrityksille on suuri tarve. Mutta luoko lama edellytyksiä – se on eri asia. Paljon riippuu esimerkiksi kuntien hankintakäytännöistä”, Tykkyläinen painottaa.

Otetaanpa esimerkiksi harjanvarsi. Yritys A:n harjanvarsi maksaa 10 euroa ja se tehdään Kiinassa. Yrityksen B harjanvarsi valmistetaan kierrätysmateriaalista Suomessa, ja yritys työllistää vammaisia. Varsi maksaa 11 euroa.

Varsissa ei ole näkyvää eroa, mutta ovatko ne samanlaisia?

”Jos kunta ostaa kaksituhatta harjanvartta, varsien on täytettävä tietyt laatukriteerit, mutta käytännössä hinta ratkaisee eli usein valituksi tulee halvempi varsi. Jos kunta ostaisi harjanvarret yritykseltä B, se olisi arvovalinta, jonka vaikutukset olisivat erilaiset kuin kiinalaisen varren ostamisesta.”

Tykkyläisen mukaan julkinenkin ostaja voi päättää, millaiset hankintakriteerit se laatii kilpailutukseen. Hinnan ei tarvitse olla tärkein peruste.

”Kun ostaa yhteiskunnallisen yrityksen tuotteita, aikaansaa hyviä vaikutuksia.”

Samalla tavoin voi ajatella vaikkapa vanhuksen hoitopaikkaa valittaessa. Jos vanhainkoti toimii yhteiskunnallisen yrityksen tavoin, se tulouttaa voittonsa oman toimintansa ja palveluidensa kehittämiseen. Vanhalla isällä on siellä kenties puutarha, jossa virkistyä, enemmän hoitajia ja parempaa ruokaa kuin jossain toisessa hoitokodissa.

Yhteiskunnallisen yrityksen merkin ovat saaneet muun muassa Taito Myymälät, jotka edistävät suomalaista käsi- ja taideteollisuutta, näkövammaisia työllistävä Sokeva, vanhuspalveluja tuottava Sofia ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus.

RIITTA MUSTONEN