Vastuullisuutta vai anekauppaa?
9.2.202201:00
Suomi halua olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Edelläkävijän rooli on raskas, koska päästöjen vähentämiseen tarvitaan uutta teknologiaa, ja sen kehittäminen vaatii aikaa ja rahaa. Oppirahojakin pitää maksaa. Hommaan liittyy vielä EU:sta tuleva poliittinen riski.
Päästöjä pyritään vähentämään myös päästöoikeuksien kaupalla. Kallistuneet päästöoikeudet ovat johtaneet esimerkiksi energiaturpeen käytön romahtamiseen. Lopputulos ei ole kuitenkaan paras mahdollinen, koska turvetta korvataan muun muassa tuontihakkeella ja polttamalla puuta, joka sopisi muuhunkin käyttöön.
Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen lisäksi tarvitaan myös hiilinieluja. Niitä löytyy muun muassa metsistämme, kunhan hiilinielujen laskeminen saadaan vastaamaan todellisuutta. Omia päästöjään voi myös kompensoida ostamalla hiilensidontaa tai päästöjen vähentämistä jostakin muualta. Joku muu tekee työn.
Monet yksityishenkilöt sanovat kompensoivansa lentojensa päästöt. Näin torjutaan lentomatkustamisen aiheuttamaa ilmastohäpeää. Euroopan investointipankin ilmastogallupissa peräti kaksi kolmesta suomalaisesta aikoi kompensoida tai harkita lentopäästöjensä kompensoimista.
Sitran teettämän selvityksen mukaan myös kuntien hiilineutraaliustavoitteet perustuvat siihen, että 20–40 prosenttia päästöistä kompensoidaan. (Finnwachin raportti 2022).
Kuinka todellista kompensointi on? Joidenkin mielestä kyseessä on anekauppa, jossa ostetaan itsensä "synneistä" vapaaksi. Toiset puhuvat vastuullisuudesta. Yritykset ostavat kompensaatioita ulkomailta, koska Suomen lainsäädäntö asiassa on kesken.
Ydinkysymys kompensaatiokaupassa on, kenellä on oikea mahdollisuus myydä todellista hiilensidontaa. Äkkiseltään tulevat mieleen metsänomistajat, jotka oikeasti hoitavat metsää ja istuttavat puita. Kasvavat kasvit sitovat hiiltä, mutta esimerkiksi peltojen sadon sitomaa hiiltä ei lasketa, mutta päästöt kyllä lasketaan.
Yritykset haluavat itselleen ja tuotteilleen eko-leiman. Kuinka todellinen ostettu eko-leima on? Asiantuntijoiden mukaan kompensoinnissa on enemmän kyse maineenhallinnasta kuin todellisesta vaikuttamisesta.
Compensate-säätiön vastuullisuusjohtajan Niklas Kaskealan mukaan monen kompensaatiopalveluja ostavan motivaatio on ulkokuorivetoista. Kompensaatiota ostamalla moni yritys haluaa Kaskealan mielestä osoittaa vastuullisuuttaan kuluttajille ja muille sidosryhmille, mutta usein puuttuu halu varmistaa, että saadaan aikaan aitoja ilmastovaikutuksia. Kaskeala muistuttaa, että päästöjen vähentäminen on tärkeintä, päästökompensoinnin pitäisi olla vihoviimeinen työkalu. (MTV3 6.2.)
Compensate-säätiön viime kevään julkaiseman arvion mukaan vain alle kymmenen prosenttia siihenastisista päästökompensaatiohankkeita kesti tiukemman tarkastelun. Näin siitä huolimatta, että niillä oli alan arvostetuilta tahoilta hyväksyntä. Finnwatchin viime kesänä julkaiseman raportin mukaan Suomessa toimivista kompensaation tarjoajista osa on varsin kehnoja.
Ongelmista huolimatta kaikkea kompensaatiokauppaa ei pidä tuomita, koska se on osa kokonaisuutta. Jos haluaa olla varma, ettei tule tehtyä anekauppa ja omat päästöt tulevat kompensoiduiksi, pitää istuttaa puita. Se on vastuullinen teko. Hyvin hoidettu kasvava metsä on hirmuinen hiilinielu.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
