Mitä tulevaisuuden itseltään voisi oppia jo tänään?
Sari Hyvärinen: "Tulevaisuus vasta mielenkiintoinen käsite onkin. Täysin olemassaolematon on meille täyttä totta ja panostamme siihen helposti enemmän kuin nykyhetkeen."20.1.202017:00
Teinin "tulen aina pitämään huoneeni siistinä!" -ainaisuus kestää puolitoista päivää. Kellon mukaan vain hetken kestävä, syvä ja merkityksellinen halaus tuntuu jatkuvan niin pitkään, että kokonaisia aurinkokuntia ehtii syntyä ja kuolla sen aikana.
Uhmaikäisen sukkahousujen pukeminen kestää neljä ikuisuutta, vaikka viisarit ehtivät siirtyä ainoastaan muutaman pykälän. Kronologinen aika ei aina vastaa kokemuksellista aikaa.
Lensi tai mateli, aika, solidaarisin resurssimme, uusiutuu joka päivä. Lineaarinen aikakäsite on hyödyllinen konstruktio, vaikka se ei kaikkiin tilanteisiin sovikaan. Luontokin toimii syklisen ajan mukaan. Vielä mielenkiintoisemmaksi ajan pohdinnan tekee sen laajentaminen menneeseen ja tulevaisuuteen.
Menneitä muistellessamme emme konkreettisesti siirry minnekään. Menneisyytemme on olemassa vain mielessämme. Eikä kenelläkään muulla ole tismalleen samanlaisia muistoja, edes samasta tilanteesta. Muistomme rakentuvat silloisen tulkintamme perusteella ja muokkautuvat joka kerta niitä ajatellessamme.
Tämä avaa mielenkiintoisen mahdollisuuden: entä jos muokkaisimme menneisyytemme meitä paremmin palvelevaksi? Onko hyödyllistä vaikkapa vahvistaa käsitystä koetuista vääryyksistä, kun voisimme nähdä, kuinka kokemukset ovat itse asiassa kehittäneet ja opettaneet meitä?
Tulevaisuus vasta mielenkiintoinen käsite onkin. Täysin olemassaolematon on meille täyttä totta ja panostamme siihen helposti enemmän kuin nykyhetkeen. Tulevan suhteen mikä tahansa on mahdollista, tietyt skenaariot todennäköisempiä kuin toiset.
Entäpä jos vaikka tapaisit tulevaisuuden itsesi nyt? Mitä hän kertoisi sinulle? Mihin hän kehottaisi sinua keskittymään nykyhetkessä? Mitä voisit oppia hänestä jo nyt?
Voimme koska tahansa ajatella itsemme mihin tahansa aika-avaruuden koordinaatiston pisteeseen. Mitä siellä näemme ja minkälaiseksi sen koemme, on joka tapauksessa omaa tulkintaamme nykyhetkestämme käsin. Miten käsittelemme omia mielikuvituksiamme kyseisestä pisteestä, ratkaisee, minkälaiseksi koemme niin menneisyytemme kuin tulevaisuutemmekin.
Paras tapa ajanhallintaan onkin itsen hallinta ajan suhteen. Koska tämä hetki, seitsemisen sekuntia kerrallaan, on ainoa, mikä on olemassa, saamme siitä eniten irti uppoutumalla siihen täysillä. Olemalla kokonaan läsnä tässä ja nyt, kaikessa siinä mitä ajattelemme, tunnemme ja teemme.
Samalla luomme tulevaa menneisyyttämme parhaaksi mahdolliseksi. Vastaantaistelevat sukkahousutkin ovat hauska muisto sitten joskus 20 vuoden päästä.
Kirjoittaja on yrittäjä, joka liikkuu aika-avaruusjatkumolla epätyypillisesti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
