Tuleekohan Saulista pressa?

Entisaikaan sanottiin, että

presidentinvaaleissa

kyllä pärjää,

jos kannatus ylittää Koskenkorvan

prosentin.

Tasavalta on viimein saanut presidenttiehdokkaan. Hän on tietysti Sauli Niinistö.

Presidenttipeliä on hankala pelata, jos ei ole ehdokkaita. Yleensä presidenttipeli aloitetaankin sen takia jo viikko edellisten presidentinvaalien jälkeen. Silloin joku iso lehti julkaisee gallupin, jonka mukaan uusi presidentti on onnistunut tehtävissään hyvin tai lähes hyvin keskimäärin noin 74-prosenttisesti.

Nyt istuvan presidentin suosiota ei kannata enää tutkia, koska Tarja Halosta ei voida valita uudelleen. Sen takia presidenttipelissä onkin ollut pitkä ja kiduttava tauko.

Entisaikaan sanottiin, että presidentinvaaleissa kyllä pärjää, jos kannatus ylittää Koskenkorvan prosentin. Kossu on, kuten tiedetään noin 36-prosenttista. Niinistö kannatus on ylittänyt jo 40 prosenttia.

Hyvään presidenttipeliin kuuluu, että Virallinen Ehdokas kiistää olevansa ehdokas. Näin tekee Sauli Niinistökin.

Vaikka makaisin selälläni lattialla, niin minusta puhuttaisiin ehdokkaana, Niinistö tuskaili äskettäin. Tuska on ymmärrettävä. Kuka nyt presidentiksi haluaisi, ei ainakaan Niinistö. Hän haluaakin pysyä ehdottomasti piilossa.

Äskettäin Niinistö pysyi piilossa Helsingin Hartwall Areenalla, johon hän oli eksynyt keskelle taitoluistelun MM-kisojen avajaisia luistimet jalassa vain 150 miljoonan silmäparin katsottavaksi. Se piilottelu onnistui hyvin.

Niinistö meni myös salaa naimisiin. Iltapäivälehdet saivat aikaan vaivaiset kymmenen sivua häistä, joissa ei ollut kuin yksi kirkollinen lähimpiä ystäviä.

Naimisiinmeno on tietenkin ehdokkaalle eduksi. Puolivallaton leskimies Paasikivikin meni naimisiin Allinsa kanssa ja pääsi presidentiksi. Alli hoiteli sitten ykkösnaisen virkaa istumalla kampaajalla, jossa hän sai kuulla muun muassa että maassa tehtiin vallankumousta. Maassa oli siihen aikaan niin kelvottomat salapoliisit, että he eivät tienneet kumouksesta mitään.

Presidentiksi voi kyllä päästä, vaikkei olisikaan naimisissa. Se on onnistunut ainakin Mannerheimilta ja Haloselta. Halosella oli tosin se oikea valmiiksi katsottuna ja naimisiinhan sitä Halonenkin sitten joutui.

Marski pysyi sen sijaan uskollisena nuoruutensa ihanteille ja oli hautaan asti sinkku. Marski oli kyllä nuorena miehenä naimisissa, mutta vaimo, venäläisen kenraalin tytär Anastasia Arapova päätti globalisoitua jo muutaman avioliittovuoden jälkeen ja muutti pariskunnan kahden lapsen kanssa Kiinan kautta Yhdysvaltoihin. Anastasia ei tykännyt yhtään, kun Carl Gustav Emil biletti alvariinsa Pietarin pintapaikoissa ja peliluolissa tai huiteli vuosikaudet hevosen selässä pitkin Aasiaa.

Naiset ovat aina niin hirvittävän pikkumaisia.

Niinistö on urheilullinen, kuten oli presidenteistä Kekkonenkin. Kekkonen oli voittanut nuoruudessaan korkeushypyn Suomen mestaruuden ja olipa hänellä myös vauhdittoman kolmiloikan suomenennätys. Kekkonen oli myös hurja hiihtäjä, Niinistö painelee taas rullaluistimilla.

Niinistön näkymätön ehdokkuus on kiusallista sekä keskustalle että demareille. Kummallakaan kilpailijoista ei ole heittää tuleen yhtä näkymätöntä ja halutonta ehdokasta kuin Niinistö.

Ensiksikin keskusta. Matti Vanhanen kieltäytyi julkisesti ehdokkuudesta, mikä oli odotettavissa. Vanhasen tavaramerkki on nimittäin värittömyys eli harmaus. Presidentin pitää olla värikäs, kuten vaikkapa ”Reissu-Lasse” Relander. Hän kävi ulkomailla peräti kuusi kertaa.

Vanhasesta sanottiin aikoinaan, että tämä on niin väritön, että jos Vanhanen menisi seisomaan Senaatintorille päällään, niin Ilta-Sanomat kirjoittaisi että kylläpä mies seisoo värittömästi päällään. Niin värittömästä miehestä ei voi tulla presidenttiä.

Demareilla olisi tarjota tietenkin Jutta Urpilainen verkkosukissa. Siinä ei väriä puutu, kun puheenjohtaja keikistelee iltapäivälehden jättijulisteessa punaisessa leningissä viikon tyttönä. Jos ei tietäisi, voisi sekoittaa vaikka Vappu Pimiään.

On selvää, että demareilla ja kepulla ei ole tarjota ketään, joka voisi päihittää Sauli Niinistön presidentinvaaleissa, vaalithan ovat jo kolmen vuoden kuluttua. Seuraava presidentti on ilman muuta Niinistö.

Niinistön valinnan tiellä on vain yksi asia.

Miten ihmeessä näin haluton mies saadaan taivuteltua ehdokkaaksi ja vaalitaisteluun, joka väistämättä merkitsee astumista täydellisestä tuntemattomuudesta julkisuuteen?