Voittamattomat lumiongelmat rautateillä

Suomessa on viime vuosikymmeninä saatu tottua siihen, että kun tulee pyry tai pakkaset, menee junaliikenne aina sekaisin. Tämä ei suinkaan johdu siitä, että kyseessä olisi insinööri­tieteelle ylitsepääsemätön ongelma. Ongelma oli kohtalaisesti selätetty jo 85 vuotta sitten.

Ratainsinööri Teiskon­lahtea kirjoitti VR:n historiassa vuosilta 1912–1937: ”Maamme maantieteellisestä asemasta johtuu, että talvet antavat paljon lisätöitä rata-alueen puhtaanapitoonkin. Onhan monesti liikennehäiriöiden ehkäisemiseksi mitä joutuisimmin poistettava radalta isoja lumimääriä. Tavallinen lumiauratyyppimme on edelleen tarkoitukseensa täysin sovelias, ja se on siis pitänyt hyvin puolensa kilpailussa.”

Vuoden 1934 lopussa oli lumiauroja 65. Aurojen lisäksi vetureidenkin edessä olivat kiinteät niin sanotut karja-­aurat.

Vaan eivätpä lumiaurat pitäneet puoliaan ikuisesti. Pari vuosikymmentä sitten, kun vanhat VR:n ratainsinöörit oli saatu eläkkeelle, havaitsivat johtoon astuneet ”kvartaaliekonomit”, että aurat lojuvat pääosan vuodesta toimettomina.

VR poisti aurat tuottamattomana kulueränä kahden vuosikymmenen vähälumisena kautena. Näin siitä huolimatta vaikka virkani puolesta vakuutin ja varoitin tieteellisin perustein, että runsaslumisiin talviin on syytä jatkossakin varautua.

Varoitusta ei millään uskottu, kun ilmastonmuutos oli muka riskin poistanut. ­Lumitalviin 2009–10 ja 2010–11 tultiin sitten niin sanotusti housut kintuissa.

Kun ennen vanhaan lumi­aurat heittivät lumet radan päältä sivuun, takertuu lumi nykyisillä auraamattomilla radoilla junien pohjiin. Kun vaunujen pohjia sulatellaan pitkään varikoilla, kalustoa ei saada tarpeeksi nopeasti liikkeelle ja häiriöt jatkuvat pyryjen jälkeenkin.

Nykyistä vähempi lumi ja jää, mikä ennen vaunujen pohjiin tarttui, puhdistettiin nopeasti kuumalla höyryllä, mikä jätti pohjat kuiviksi. Nyt sen sijaan paksut jäät ja lumet sulatetaan kuumalla paine­vedellä, jota jää junan rakenteisiin aiheuttaen riskejä muun muassa sähkölaitteille.

Ruotsissa ollaan saman­laisissa ongelmissa kuin ­Suomessa, ja samoista syistä.

Kanadan ja Siperian talvissa, jotka ovat ankaruudessaan aivan toista luokkaa kuin Suomessa, junaliikenne hyytyisi Suomen käytännöillä kerta kaikkiaan.

Kanadassa ei ratojen talvi­kunnossapitoa ole Suomen malliin ”kehitetty”. Siellä muutamat suuret yhtiöt operoivat yhdessä pääratoja, joiden käyttöä hallinnoi yhtiöiden yhteistyöelin The Railway ­association of Canada.

Kanadan liikenneministeriön asettamat laatuvaatimukset ja ohjeet junaliikenteen sujumiselle ovat huomattavasti suomalaisia ohjeita tiukemmat. Junien on kuljettava läpi talven 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä säästä riippumatta.

Lumiaurat ovat Kanadassa edelleen kunniassaan. Junan lähestyessä saattaa näkyä vain pöllyävä valkea pilvi, kun veturin aura heittää tuiskulumet kiskoilta taivaalle 30–40 asteen pakkasessa.

Kahdesti päivässä saadaan sääennusteet rataosittain. Junia vetävien veturien aurojen lisäksi on järeitä auroja saatavissa nopeasti apuun. Rata­pihojen vaihteet on pidettävä sulina lämpöpuhaltimiakin käyttäen.

Kovilla, etenkin yli 35 asteen pakkasilla saa tosin maksiminopeuksia alentaa ja junia lyhentää, mutta tässäkin suhteessa on viime vuosina edistytty määrätietoisin toimin.

Sen enempää VR:n kuin pääkaupunkiseudun kuntien johtajien en ole koskaan huomannut mainitsevan sitä ilmastollista tosiasiaa, että Uudellamaalla talvien lumimäärät vaihtelevat eniten koko Suomessa. Lunta on ollut pahimmillaan neljännes­tonni neliömetrillä.

Tämä on unohdettu myös kaupunkien yleis- ja asema­kaavoituksessa. Lumisina talvina aina ihmetellään, mihin kaduilta kerätyt lumet saataisiin mahtumaan.

Varsinainen ilmastoteko on, kun Espoo sulattaa lunta öljyä käyttävillä koneilla. Näitä koneita kaupunki aikoo jopa hankkia lisää, vaikka keväällä aurinkoenergia hoitaisi lumen sulatuksen ilmaiseksi ja päästöttömästi.

Hallien vaaralliseksi rakentamista ei näytetä saatavan kuriin millään. Kai herätään vasta, kun onni pettää ja tulee kuolonuhreja.

Jotakin pitäisi tehdä, eikä vain tumput suorina selitellä kaikkea lumen ja pakkasten aiheuttamia ongelmia arktisilla olosuhteillamme.