EU:n uskottavuus kateissa
11.2.202201:00
Suomalaisten usko Euroopan unioniin on vahvistunut. Lähes 70 prosenttia pitää uudessa eurobarometrissa jäsenyyttä hyvänä. Vastakkaista mieltä on enää 10 prosenttia, kun kriittisten määrä vuotta aiemmin EU:n elpymisrahastoa koskeneen keskustelun aikana oli lähes kaksinkertainen.
Tulos on mielenkiintoinen. Suomalaiset odottavat unioniltaan tehokkaita ilmastotoimia, terrorismin torjuntaa ja erityisesti tukea omalle puolustukselle ja turvallisuudelle. Juuri turvallisuuskysymyksessä suomalaisten luottamus EU:n antamaan tukeen on huomattavasti muiden jäsenmaiden odotuksia suurempi. Silti juuri tämän suhteen EU:n toimintakyky on vahvan epäilyksen alla.
Kun monet muut EU-maat nojaavat puolustuksessaan läntisen sotilasliiton Naton turvaan, Suomi ja Ruotsi ovat valinneet toisen tien. Nato-jäsenyyttä pidetään mahdollisuutena, mutta erityisesti Suomi turvaa puolustuksessaan omaan armeijaan.
Ruotsi ei tiedä oikein, mihin se nojaa. Yhteistyö Suomen kanssa tuntuu länsinaapurillekin nyt maistuvan. Ruotsi uskoo myös Naton tukevan sitä äärimmäisessä hädässä.
EU-jäsenyyden antama turva on epäselvä sekä Suomelle että Ruotsille. Toki hyökkäys EU:n jäsenmaahan on varmasti Venäjällekin isomman kynnyksen takana kuin jonkun muun naapurinsa suvereniteetin horjuttaminen.
Vielä muutama vuosi sitten EU muistettiin mainita jonkinlaisena turvallisuuspoliittisena toimijana USA:n, Kiinan ja Venäjän rinnalla.
Nyt näin ei enää ole.
Kun unionin johtava maa, Saksa, on oman ydinvoimavastaisen ja hiilivetoisen politiikkansa ansiosta ajautunut energiakriisiin ja riippuvaiseksi Venäjältä tuotavasta kaasusta, on epäselvää, kuka unionia oikein johtaa. EU:n turvallisuuspoliittinen painoarvo väheni myös rajusti, kun Britannia päätti erota koko kerhosta.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron uskoo varmasti itse olevansa nyt maanosan vahva mies. Saksan liittokansleria Olaf Scholzia harva eurooppalainen edes muistaa, ja Britannian pääministeri Boris Johnson käy selviytymistaisteluaan kotirintamalla koronajuhliensa vuoksi, eikä EU:n edustajia haluta ottaa Moskovassa todesta.
Joka tapauksessa Macron on harvoja EU-johtajia, joka on tavannut aggressiivista ulkopolitiikkaa harjoittavan Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Toinen suoraan yhteydenpitoon Putinin kanssa pystyvä EU-maan johtaja on presidentti Sauli Niinistö, joka on jo pitkään perännyt EU:lta vakavasti otettavaa aktiivista otetta omaa aluettaan sivuavaan kriisiin.
Tässä ollaan.
EU toimii nyt vain ja ainoastaan Naton muodostaman sotilaallisen pelotteen varassa. Tässäkin tapauksessa on syytä muistaa, että Nato toimii pitkälti Yhdysvaltain johdon komennossa. Harva uskaltaa edes kuvitella, millaista meno olisi nyt, jos maan presidenttinä olisi edelleen Donald Trump.
Demokratia, ihmisoikeudet ja muutkaan eurooppalaisen kulttuurin peruspilarit eivät välttämättä ole kovin suuressa arvossa maailman mahtimaiden silmissä. Silti niiden merkitys ei ole mihinkään vähentynyt, ja monella tavalla edistyksellinen EU edustaa niitä.
Venäjän uhkaan vastaamiseen EU ei kuitenkaan hetkellä kykene, vaikka se yhteiseen kirjeeseen Vladimir Putinille yltäisikin.
Tulevaisuutensa turvaamiseksi EU:n olisi pystyttävä tämä kyky rakentamaan.
Muuten se menettää uskottavuutensa muussakin suurvaltapolitiikassa.
Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
