Kunnat ja hyvinvointialueet – siamilaiset kaksoset

Alle kolmen kuukauden kuluttua, 23.1.2022, pidetään historian ensimmäiset aluevaalit. Niissä valitaan 1 379 valtuutettua käyttämään perustettujen hyvinvointialueiden ylintä päätösvaltaa.

Ensimmäinen kerta on tässäkin tärkein – ja myös vaikein. Uusien valtuutettujen tehtävänä on muun muassa rakentaa hyvinvointialueiden päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmä, rekrytoida avainhenkilöt, linjata ensimmäiset strategiat ja luoda ylipäänsä edellytykset sote- ja pelastuspalvelujen järjestämisvastuun siirrolle vuoden 2023 alusta. Paljon päätettävää on myös palveluverkkoa ja tuotantotapoja koskevissa kysymyksissä.

Toivottavasti ehdokkaina ja valtuutettujen joukossa nähdään monipuolinen kattaus paitsi soten ja pelastustoimen osaajia, myös hallinnon ja talouden tuntemusta.

Kunta ja hyvinvointialue ovat hallinnollisesti lähisukulaisia. Rakentuuhan uusi laki hyvinvointialueesta pitkälti kuntalain varaan. Toiminnallisesti ne ovat kuin siamilaisia kaksosia, jotka ovat tiiviisti kiinni toisissaan jakaen suuren vastuun yhteisistä asukkaista ja alueidensa pärjäämisestä.

Kuntien ja hyvinvointialueiden tuleva suhde onkin eräs tärkeimmistä kysymyksistä uudistuksen onnistumisen kannalta. Perusasiat on syytä pitää mielessä.

Kunnat ja hyvinvointialueet ovat rinnakkaisia toimijoita. Ne eivät määräile toisiaan, mutta niiden tulee tehdä onnistuakseen tehtävissään tiivistä yhteistyötä ja toimia samansuuntaisesti.

Lähes kaikki kuntien päätösvallassa jatkossakin olevat asiat – kaavoituksesta koulutukseen ja liikuntapaikoista rakentamiseen – ovat merkityksellisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta. Jos ne eivät ole kunnossa, hyvinvointialueiden on lähes mahdotonta selviytyä palvelutehtävistään ja valtion rahoitusvastuustaan.

Kuntien edun mukaista tuskin on, että hyvinvointialueilla on liian niukat resurssit järjestää palveluja kunnan asukkaille vieläpä useimmiten kuntien omistamissa tiloissa. Liioin ei liene hyvinvointialueiden intressissä, että kuntien talous ja muut toimintaedellytykset eivät mahdollista panostamista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjillä sekä viranhaltijoilla on erityisen suuri vastuu uusien alueiden käynnistämisvaiheessa siitä, että asukkaiden ja palvelujen tarvitsijoiden näkökulmasta luodaan toimivia yhdyspintoja ja yhteistyörakenteita sekä minimoidaan päällekkäisyyksiä ja väliinputoamisia.

Tämä koskee etenkin lasten ja nuorten palveluita, jotka ylittävät arjessa organisaatioiden rajat. Samoissa kouluissa työskentelee jatkossa sekä kunnan että hyvinvointialueiden henkilöstöä. Kun järjestämisvastuu työ- ja elinkeinopalveluista siirtyy valtiolta kunnille vuonna 2024, myös tämä edellyttää toimivia yhdyspintoja hyvinvointialueille.

Yhteisistä tavoitteista ja toimintamalleista sopimista tarvitaan sekä luottamushenkilöiden että viranhaltijoiden tasolla. Myös tässä ensimmäistä kertaa valittavien päättäjien rooli korostuu. Asiaa ehkä helpottaa, että kunnissa ja hyvinvointialueilla tulee olemaan myös yhteisiä päätöksentekijöitä ja heitä, joilla on aiempaa kokemusta myös kuntien hallinnosta.

Kuntaliitosta olemme koko uudistuksen valmistelun ajan esittäneet, että kunnilla ja hyvinvointialueilla tulisi olla mahdollisuus sopia tehtäviensä hoitamisesta keskenään selvästi laajemmin kuin lainsäädäntö nyt mahdollistaa. Tämä istuisi itsehallintoon sekä mahdollistaisi paikallisten olosuhteiden ja tarpeiden huomioimisen.

Pitää muistaa, että asukkaiden näkökulmasta kunta ja kaupunki säilyvät identiteetin, osallistumisen ja arjen elämän avainyhteisöinä jatkossakin. Tässä kunta on ylivertainen käyttöliittymä, kuten toimittaja Jarkko Sipilä on hyvin määritellyt.

Jotta kunnat ja hyvinvointialueet voivat palvella asukkaitaan ja alueitaan kokonaisvaltaisesti, myös keskushallinnon tulisi kaikin tavoin tukea toimivien yhdyspintojen ja sujuvan yhteistyön muotoutumista.

Kuntaliiton puolella törmäämme toistuvasti siihen, miten kunnat ja niiden edustajat ovat pikemminkin haitta tai hidaste niissä pöydissä, joissa uusia alueita luodaan. Ja joita sitten sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö tiukasti aikovat ohjata omilla toimialoillaan. Tällainen ajattelu on varsin vierasta itsehallinnolle sekä kuntien ja alueiden suoralle demokratialle.

Toivotaan, että kun aluevaalit on käyty, myös tässä suhteessa tilanne selkiintyy. Silloinhan kuntien lisäksi myös hyvinvointialueet alkavat kävellä omilla jaloillaan mieluiten samaan suuntaan, niin hyvin kuin siamilaiset kaksoset voivat.

Toivottavasti ehdokkaina ja valtuutettujen joukossa nähdään monipuolinen kattaus.