Kestävyyden kompassi edistää tieteen laatua ja lisää luottamusta poliittiseen päätöksentekoon

Päätökset voivat perustuvat pikemminkin ennalta asetettuihin poliittisiin linjoihin ja vahvimpien toimijoiden vaikutusvaltaan kuin tieteelliseen näyttöön. Kuva: Sanne Katainen

Vaikka tiede kehittyy jatkuvasti, sen monimutkaisuutta ja epävarmuutta ei useinkaan voida vähentää. Vastaavasti yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyy usein paljon arvoristiriitoja, ja päätöksenteossa kiire on kova. Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat hyvä esimerkki. Miten voidaan tällaisissa tilanteissa taata, että päätöksenteko olisi laadukasta ja tieteeseen perustuvaa?

Tieteen ja politiikan välinen rajapinta, jossa koko yhteiskunta osallistuu tieteen arviointiin päätöksenteon tukemiseksi, voisi olla avuksi. Yksi sellainen on EU-rahoitteisissa hankkeissa luotu Kestävyyden kompassi -verkkotyökalu. Sillä tuodaan yhteiskunnan eri toimijat yhteen jakamaan tietoa, vahvistamaan tiedettä ja edistämään päätöksenteon laatua ja luottamusta.

Kompassi on sisällytetty Plan Wise 4 Blue -geoportaaliin. Sillä voi koota laajemman näkemyksen mahdollisista ongelmista ja ratkaisuista tietyissä tilanteissa, aloilla tai maantieteellisissä paikoissa. Kompassi voidaan räätälöidä tietyille toimialoille, esimerkiksi energia-alalle, jolle voidaan laatia markkinarakenteita ja teknologiaa koskevia visioita ja skenaarioita.

Käyttäjät voivat oppia toisiltaan, parantaa tietämystään oman toimintansa ja koko toimialansa kestävyydestä ja hahmottaa parhaita käytäntöjä myös suhteessa heidän omiin tavoitteisiinsa. Tällaisen rajapinnan ajatus ei ole täysin uusi. Työskennellessäni EU:n komission tutkimuskeskuksessa tutkijat Funtowicz ja Ravetz esittivät ajatuksen ”postnormaalista” tieteestä, joka eroaa tavanomaisten tieteiden toistettavuuden ja todistettavuuden periaatteista.

Sen idea on nimenomaan kyetä käsittelemään sellaisia kysymyksiä, joiden tarkastelu arvovapain ja varmuuteen perustuvin menetelmin on hyvin vaikeaa tai mahdotonta. Postnormaalissa lähestymistavassa sidosryhmät osallistuvat "konsensuskonferensseihin", ja arvioivat osaltaan tieteellisiä näkemyksiä päätöksenteon tukemiseksi. Epävarmuuteen ja monimutkaisuuteen vastataan eräänlaisella konsensuksen tieteellä.

Tässä piilee kuitenkin heikkouksia. Tiede kun ei perustu konsensukseen, vaan empiiriseen ja objektiiviseen analyysiin. Ravetz itse myöntää, että postnormaaleissa tilanteissa tiedettä ei oikein kyetä soveltamaan, mutta siitä huolimatta sitä kutsutaan tieteeksi, vaikka kyse on enemmän valistuneesta mielipiteestä.

Sidosryhmien edut ja polttava päätöksenteon tarve ajavat ohi tieteellisestä luotettavuudesta. Lisäksi on usein turvauduttava vain teoreettisiin malleihin, koska epävarmuuden ja monimutkaisuuden vuoksi ei voida laatia empiirisiä ja toistettavia kokeita. ”Konsensuskonferenssit” eivät myöskään ole avoimia kaikille, joten vaihtoehtoiset näkemykset usein puuttuvat, eikä kertaalleen päätetty ratkaisu enää muutu tai kehity.

Prosessissa voi lopulta käydä niin, ettei epävarmuutta ja monimutkaisuutta tuodakaan näkyviksi, vaan ymmärrys niistä hävitetään, ja kovistakin tieteellisistä faktoista tehdään ikään kuin subjektiivisia.

Päätökset perustuvat pikemminkin ennalta asetettuihin poliittisiin linjoihin ja vahvimpien toimijoiden vaikutusvaltaan kuin tieteelliseen näyttöön, ja ne sanellaan ylhäältä alaspäin. Monet pienemmät toimijat sekä elinkeinoelämässä että kansalaisyhteiskunnassa jäävät voimattomiksi. Jopa koko tieteen uskottavuus voi heikentyä, jos sen ero politiikkaan tämän vuoksi hämärtyy ihmisten mielissä.

Kestävyyden kompassi pyrkii ratkaisemaan näitä heikkouksia. Sen uutuusarvo on, että kaikkia tieteenaloja pyritään perustamaan objektiivisemmalle pohjalle, sen sijaan että tiede luisuisi konsensuskonferenssien mukana subjektiivisuuteen.

Sen sijaan, että luovuttaisiin toistettavuudesta ja todistettavuudesta, kompassi vahvistaa tieteen laatua, sillä se edistää kaikille avointa jatkuvaa faktuaalista tarkastelua ja yhteisoppimista, vertailua, ja vapaata, laaja-alaista objektiivista todentamista.

Erilaisista lähteistä (tutkijat, kansalaiset, yhteisöt, yritykset ym.) saatavaa tietoa, mukaan lukien sen epävarmuus, yhdistellään ja tarkastellaan eri tieteenalojen näkökulmista eli trianguloidaan. Alhaalta ylöspäin kulkevassa prosessissa kestävimmät ratkaisut nousevat esille ja voivat myös muuttua ajan mittaan.

Sen sijaan, että yritykset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat vain odottaisivat ylhäältä tulevia päätöksiä, ne voivat ottaa proaktiivisen roolin ja jakaa monipuolisesti kestävyys- ja vastuullisuusarvojaan ja käytännön kokemuksiaan. Näin kansalaisyhteiskunta voi vaikuttaa päätöksentekoon, edistää luottamusta ja toteuttaa laajennettua ja osallistavaa demokratiaa.

Maurizio Sajeva

FT, Pellervon taloustutkimus PTT:n vanhempi tutkija