On vaikea näyttää vahinkoa, jos sitä ei ole tapahtunut

Metsänomistaja, entinen käräjä­tuomari Mikael Lindström esitti tässä lehdessä (MT 18.7.), että kartelli­käräjien osapuolten ”tulee pikapikaa tehdä jonkinlainen sovinto. Sen ei tarvitse olla iso. Euro tai muutama myytyä kuutiota kohden olisi mielestäni sopiva.”

Perusteluna olivat vaikeudet osoittaa luotettavasti puukauppojen alihintaisuus. Tilanteessa, jossa osapuolten asiantuntijoiden lausunnot menevät pahasti ristiin, tuomioistuimen on ilman erityisosaamista vaikea arvioida, kumman osapuolen todistelu on parempi.

Todistamisen taakka on Suomen lainsäädännön mukaan korvausta vaativalla. Tätä sovellettiin metsähallituksen tapauksessa ja joudutaan soveltamaan myös jatkossa.

Lindström näyttää hyväksyvän ajatuksen, että osto­kartelli aiheutti aidosti vahinkoa puun myyjille. Kyse on siis vain näiden kyvystä näyttää vahinko toteen.

On vaikea näyttää toteen vahinko, jota ei olekaan tapahtunut. Siitä, että kartelliyhtiöt toimivat lainvastaisesti puumarkkinoilla, ei seuraa automaattisesti, että tästä olisi aiheutunut vahinkoa puun myyjille.

MTK:n tutkimuspäällikön Erno Järvisen mukaan (Helsingin Sanomat 27.4.2011): ”Kartelliajan­jaksolla Suomessa maksettu hinta on ollut pääsääntöisesti hyvin kilpailu­kykyinen sekä tuontipuun hintaan että lähi­alueiden hintakehitykseen verrattuna.”

Tämä pohjautuu metsän­omistajien etujärjestön käsittääkseni kohtuullisen perusteellisiin analyyseihin, joissa verrataan puun hintakehitystä siitä valmistettuihin tuotteisiin, perustuva kannanotto on jäänyt turhan vähälle huomiolle kartellikeskustelussa.

Väitin Metsätieteen aikakauskirjassa (1/2011) Järvisen kannasta poiketen, että puun myyjät hyötyivät kartellista ja aitoina kärsijöinä olivat yksityiset sahat.

Kartellin muodostaneet yhtiöt tekevät tuloksensa kuiduttavalla teollisuudella. Metsäomistaja puolestaan saa noin 70 prosenttia tuloistaan tukista.

Kun kuiduttava teollisuus haluaa vauhtia puukauppaan, se nostaa tukin eikä suinkaan kuitupuun hintaa. Myös Maaseudun Tulevaisuuden uutisoima puun ostajien henkilötodistelu Helsingin käräjäoikeudessa tukee tätä näkemystä.

Perusteluni olivat puhtaasti laadulliset. En tehnyt, enkä olisi osannut tehdä kvantitatiivisia analyysejä.

Talouselämä lehti kävi läpi yksityisten sahojen tilinpäätökset kartellijaksolta. Jos oikein muistan, ne olivat plussalla vain parina vuonna, joten ne eivät olisi kestäneet vaatimuksissa esitettyjä 10–20 prosenttia korkeampia kantohintoja.

Olen samaa mieltä Lindströmin kanssa siitä, että kartelliriita kannattaa lopettaa mahdollisimman pikaisesti. Väitän kuitenkin, että paras tapa lopettaa riita on tunnustaa, etteivät puunmyyjät hävinneet vaan todennäköisesti voittivat.

Vahingon välittömiksi kärsijöiksi joutuneet yksityiset sahat taas eivät ole korvauksia vaatineet. Yhteiskunta on jo perinyt oman osansa eli kartellisakot siksi, ettei lakia ole noudatettu.

Suonenjoki