Farmari teki hyvää Joensuulle

Ensin hiekkakenttä kasteltiin ja suolattiin, sitten saapuivat mittamiehet nauhoineen, pian jo kaarsivat ensimmäiset traktorit puiden katveeseen, kohta tuli rekkalavallinen puutavaraa ja seinäelementtejä, useampi trukki ja rakennusmies. Syntyi punainen lato.

Aikanaan myös siilo hohteli keskellä kenttää, sen vieressä kylvökone ja muut vempeleet näyttivät pieniltä.

"Ikkunaan! Nyt tulee pyöröpaalain, samanlainen kuin se sinun vanha lelusi", hihkuin kuopukselle.

Tätä jatkui runsaan viikon ajan aamusta iltamyöhään. Sain kotini ikkunasta seurata Farmari-maatalousnäyttelyn konekentän valmistumista ja sitä, kuinka talkoolaiset pystyttivät aitoja, telttoja, kylttejä ja portteja.

Naapurien kanssa taivastelimme koneiden määrää, ja iltalenkillä tavatut tuntemattomatkin ihmettelivät aitauksen laajuutta.

Ennakkoon olin täysin tietämätön nykymaatalousnäyttelyn suuruusluokasta, niin koneiden, eläinten kuin ihmistenkin määristä.

Luulin, että pystyisin kolmessa päivässä selvittämään jokaisen koneen ja eläimen. Nyt ajatus naurattaa.

Kaikkiin näkemiini puutarha-, erä-, mökki-, asunto- ja maakuntamessuihin verrattuna Farmari oli tapahtumana ihan toisesta todellisuudesta.

Moni tuttavaperhe näyttelyalueella huokaili samaa: eihän täällä ehdi nähdä kuin murto-osan.

Farmari-järjestäjien kannattaisi ottaa valikoimaan edulliset kahden päivän liput – meitä kaupunkilaisvieraita ja lapsiperheitä ajatellen.

Joensuussa on vuosikaudet kohkattu lähestulkoon vain Ilosaarirockista – nyt saatiin uutta puheenaihetta ympäröivästä maaseudusta ja metsistä.

Idässä harvinaisen maatalousnäyttelyn tulo keskelle kaupunkia huomattiin laajasti ja lehmistä intoiltiin viikossa enemmän kuin yleensä vuosikausiin. Peräti 73 000 kävijää kertoo, että aihe kiinnostaa.

Järjestäjien kanssa oli helppo iloita säiden suosimisesta, koska oli tullut tuijotettua jo pelkän yhden hiekkakentän vaatimien työtuntien määrää.

Mukavinta oli nähdä oikeita viljelijöitä eläintensä vieressä. He olivat jättäneet kiireet kotiinsa ja jaksoivat hymyillen selittää esimerkiksi pihvien alkuperää.

Toivottavasti moni havahtui, ettei ole yhdentekevää, mitä syö ja että laadulla on aina tekijänsä.

"Onpa isoja eläimiä" -hämmästelyn kuuli 1 100-kiloisen sonnin omistaja takuulla monta kertaa.

Maatalousnäyttelyssä paljastui, ettemme me suomalaiset enää kovin hyvin tiedä, mitä maatiloilla kasvatetaan.

Parasta tapahtumassa oli yleinen hyväntuulisuus, vaikka tiedostan sen taustalta armottomat kaupanteon paineet.

Valitettavasti karjakehässä joku onneton kilpaihminen oli hermostunut ja lyönyt eläintään. Sellainen järkyttää ja on täysin tuomittavaa. Tapahtuma hämmensi odottamattomuudessaan myös järjestäjät.

Joensuulaisena jäin kaipaamaan Farmarista ainoastaan järvinäköalalla varustettua maisemaravintolaa, jollaisen Laulurinteen taakse olisi saanutkin. Ehkä vaivaa olisi vaadittu tuplasti enemmän kuin mitä jäähallin massaruokala vaati.

Toivottavasti näyttelyvierailta ei Pyhäselkä kelluvine lauttasaunoineen ja purjeveneineen jäänyt kokonaan näkemättä.