Juhlitaan yhdessä – vaikka kissanristiäisiä

Mielipide

27.11.201701:00

Kolumni

Riitta Mustonen

Me suomalaiset olemme vähän huonoja juhlimaan. Joillekin juhliminen tarkoittaa samaan kuin juominen, mutta en puhu tässä nyt siitä, vaan hetkistä arjen yläpuolella. Että kokoonnutaan yhteen juhlistamaan jotain siirtymävaihetta, oli se sitten lapsen syntymä, eläkkeellelähtö, syntymäpäivä tai ammattiin valmistuminen.

Sain tästä hienon kokemuksen äskettäin, kun vanha äitini muutti vanhainkodista toiseen. Halusin äidin lähemmäs perheenjäseniään, mikä tarkoitti hänelle siirtymistä 140 kilometrin päähän paikkakunnalta, missä hän oli asunut lähes koko aikuisikänsä, 55 vuotta.

Ajattelin muuttoa haikeudella: sinne jäävät äidin ystävät ja tuttavat, joita hän ehkä ei tapaa enää koskaan. Myös oma yhteyteni lapsuuden paikkakunnalle katkeaa, kun äiti ei enää asu siellä eikä siellä ole muita sukulaisia. Mieleeni ei juolahtanut, että poislähtöä voisi muistaa jotenkin muuten kuin vain pakkaamalla tavarat ja mummon autoon ja heittää hyvästit.

Mutta mitä ehdottivatkaan Hollannin sukulaiset, siskoni ja hänen miehensä? Sanoivat, että nyt pidetään juhlat. Järjestetään kunnon läksiäiset 88-vuotiaalle mummolle. Kutsutaan kaikki sukulaiset ja ystävät ja äitiä hoitaneet ihmiset ja vietetään juhlaa yhdessä.

Niin varattiin äidin naapurista kahvila, sovittiin tarjoilut ja lähetettiin kutsut. Kysyttiin mukaan hanuristi, mietittiin puheita, monistettiin laulut.

Äiti pääsikin muuttamaan uuteen hoitokotiin odotettua nopeammin, joten hänelle juhla oli mieluisa ja jännittäväkin jälleennäkeminen ystävien kanssa.

Koristelimme kahvilan ilmapalloin ja lippusiimoin kuin lastenkutsuissa konsanaan. Kohotimme maljat äidin onneksi ja söimme pitsaa ja hampurilaisia. Puheissa kävimme läpi äidin elämää ja kerroimme vanhoille ystäville äidin uudesta hoitopaikasta.

Tilaisuuden loppuvaiheessa pöytään kannettiin iso kakku äidin nimellä koristeltuna.

Kolme tuntia hujahti nopeasti. Kaikille jäi hyvä mieli. Saimme sanoa hyvästit mutta sopia myös uudelleen tapaamisista. Mikä tärkeää, saimme kiittää äitiä hänen vielä eläessään.

Moni vieras sanoi, ettei ole koskaan ollut vastaavissa juhlissa. Yleensähän vanhoja ihmisiä muistetaan vasta heidän hautajaisissaan.

Niin, kannattaa juhlia silloin, kun vielä pystyy. Ei siihen useinkaan tarvita suuria summia rahaa tai hienoja lukaaleja vaan yksinkertainen idea ja vähän järjestelyjä.

Meillä kaikilla on iso syy juhlaan reilun viikon päästä, kun Suomi täyttää sata vuotta. Yksi juhlavuoden teemoista on Syödään yhdessä.

Eikö voitaisi sopia, että itsenäisyyspäivänä kukaan ei syö yksin? Jos naapurissasi asuu yksinäinen ihminen tai vähemmän tuttu perhe, kutsu heidät vaikka kahville. Tai jos se ei onnistu, mene itse paikkakuntasi itsenäisyyspäivän juhliin.

Ei kursailla, ei nuukailla, ei möllötetä yksin tuvassa, vaan kohdataan toisemme, jaetaan yhteistä leipää, iloitaan itsenäisyydestä. Vanha sanonta "Jaettu suru on vain puolikas, jaettu ilo kaksinkertainen" pätee yhä.

Yhdessä on hyvä jatkaa itsenäistä taivalta.