Suomalainen metsänhoito on menestystarina

Tasaikäisrakenteista metsänkasvatusta ja avohakkuita ei ole syytä hylätä vetoamalla hakkuutavan huonoon taloudelliseen kannattavuuteen. Yhtä vähän on katetta eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen suosimiseen metsien monimuotoisuuteen vetoamalla. (MT 12.9. Avohakkuiden aika on ohi)

Tasaikäisrakenteisen metsän kasvatus on metsänomistajalle edelleen kannattava valinta. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkimukset osoittavat, että tasaikäisrakenteisella metsänkasvatuksella saadaan hyvä taloudellinen tulos.

Kasvatusmenetelmien taloudellisen vertailun suurimmat haasteet liittyvät metsän uudistumiseen. Eri menetelmien taloudellista kannattavuutta vertailevan kannattaa huomioida, minkälaista korkokantaa laskelmissa on käytetty.

Tasaikäisrakenteisen ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen kannattavuusvertailuihin vaikuttaa paljon laskennassa käytetyn metsikön alkutilanne. Eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen kannattavuutta laskelmissa parantaa, että niihin ei sisällytetä uudistamiskustannuksia. Myös olemassa oleva puustopääoma vaikeuttaa tasapuolista vertailua.

Toisin kuin Sarkkinen kirjoittaa, eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ei ole mainittavasti yleistynyt. Metsäkeskukselle tulleiden metsänkäyttöilmoitusten perusteella vain runsas prosentti kasvatushakkuista on eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen kuuluvia poiminta- ja pienaukkohakkuita.

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen liittyvät yläharvennukset eivät erotu tilastoissa tasaikäisrakenteisten metsien yläharvennuksista. Hakkuutapaa käytetään molemmissa kasvatusmenetelmissä.

Myös tasaikäisessä metsänkasvatuksessa voidaan huomioida monimuotoisuus.

Valtaosa suomalaisista metsänomistajista on sitoutunut turvaamaan metsien monimuotoisuutta lain edellyttämiä rajoja kattavammin ja noudattaa metsäsertifiointijärjestelmien metsänhoidolle asettamia kriteerejä. Suomessa metsistä yli 90 prosenttia kuuluu PEFC- tai FSC-sertifioinnin piiriin.

Myös metsälaissa edellytetään, että erityisen tärkeiden elinympäristöjen luontoarvot eivät vaarannu hakkuissa. Valtakunnan metsien 11. inventoinnin perusteella talousmetsissä huolestuttanut vähäinen lahopuun määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa 2000-luvulla.

Tutkimustiedon perusteella ei voi yksiselitteisesti sanoa, että eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus lisäisi metsien monimuotoisuutta. Kuten esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Siitonen on todennut, kumpikaan hakkuutapa ei sinänsä ole ympäristön kannalta parempi tai huonompi. Kaikki riippuu siitä, miten hakkuut toteutetaan. Myös poiminta- ja pienaukkohakkuilla käsiteltävissä metsissä on jätettävä säästö- ja lahopuita sekä säilytettävä elinympäristöjä.

Rajan eri metsänkäsittelymenetelmien välillä ei tarvitse olla jyrkkä. Lakirajojen puitteissa metsänomistaja voi hoitaa metsiään erilaisilla hakkuilla vapaasti omien arvojensa mukaan.

Suomen metsät ovat hyväkasvuisia. Metsien kasvu on lähes kaksinkertaistunut 1950-luvun alusta. Tämä on systemaattisen metsänhoidon tulosta. Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin (VMI 11) mukaan kasvu on nykyisin jo reilut 105 miljoonaa kuutiometriä. Samaan aikaan puuston tilavuus on lisääntynyt 52 prosenttia lähes 2,4 miljardiin kuutiometriin.

Metsien kasvu jatkuu ennusteiden mukaan nopeana myös tulevaisuudessa. Vain kasvavat metsät sitovat ilmakehän hiiltä itseensä.

Suomen metsäkeskus