Pohjoisen alue unohtuu usein työllisyyskeskusteluissa

Eduskuntavaalit ovat noin puolen vuoden päästä. Yksi vaalien pääteemoista tulee olemaan työllisyyden parantaminen.

Työllisyyden parantuminen on myös keskeisessä asemassa, jotta taloudellinen huoltosuhde paranee ja voimme hyvinvointivaltiona jatkossakin pitää huolta lapsista, opiskelijoista, ikääntyneistä ja sairaista.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi keväällä 2022 ammattibarometrin, jonka mukaan työvoimapula-ammattien määrä on noussut korona-aikaa edeltäneelle tasolle. Muun muassa sote-alan ammatit ovat edelleen listan kärjessä.

Uusina työvoimapulasta kärsivien joukkoon ovat nousseet ravintola- ja rakennusalojen ammatit. Voisin myös väittää, että esimerkiksi IT-alan ammattilaisista on myös huutava pula, mutta se ei välttämättä näy työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrissä.

Elämme globaaleilla työmarkkinoilla ja termi vierastyövoima lieneekin monelle tuttu. Vierastyövoiman käyttöä on kritisoitu paljon, koska usein ajatellaan sen vievän työpaikkoja maan omilta kansalaisilta ja maahan tulleilta maahanmuuttajilta.

Vierastyövoiman ajatellaan kuitenkin olevan pääasiassa hyvä asia Suomessa, koska väestömme vanhenee ja työtä tekevä nuorempi ikäluokka pienenee. Tällä tavalla työvoimaa voidaan lisätä ja erilaista työvoimaa on myös helpompi järjestää.

Pohjoismaat toimivat yhteisenä työmarkkina-alueena ja sellaisena toimii varsinkin Pohjoiskalotin alue, joka koostuu Lapin läänistä, Ruotsin Norrbottenin läänistä ja Norjan Tromsan ja Finmarkin läänistä. Tämä alue on tähän mennessä toiminut yhteisenä talousalueena ja työvoima on liikkunut rajojen yli vuosikymmeniä, ellei jopa vuosisatoja.

Tällä hetkellä Pohjoiskalotin alueella on huutava työvoimapula melkein alalla kuin alalla.

Useiden kymmenien miljardien eurojen investoinnit alueelle vaativat työntekijöiden lisäksi myös huomattavaa infrastruktuurin rakentamista. Tällainen valtava määrä uutta työvoimaa tarvitsee tietenkin myös palveluita, sairaanhoitoa, puhumattakaan työvoiman jälkikasvun tarvitsemasta päivähoidosta ja koulusta.

Pelkästään Norrbottenin lääni Ruotsissa laskee tarvitsevansa yli 100 000 työntekijää seuraavan 15 vuoden aikana.

Kuitenkaan minkäänlaista kansallista suunnitelmaa tällaisen muuttoaallon toteutumisesta ei Ruotsissa ole tehty.

Suomen ja Ruotsin liittyminen puolustusliitto Natoon tekee Pohjoiskalotista paitsi talousalueen myös yhteisen turvallispoliittisen alueen siihen tarvittavine infrastruktuureineen ja palveluineen.

Työvoiman tarve pohjoisessa ei jatkossa tule vähenemään vaan päinvastoin lisääntymään huomattavasti.

On toiveajattelua, että voimme maamme pienentyvien ikäluokkien myötä vastata huutavaan työvoimatarpeeseen. Hoitoalalla kilpailu on erittäin kovaa ja Ruotsin ja Norjan tekevät Suomea vetovoimaisemmiksi sekä paremmat palkat että työehdot.

Myös rakennus-, logistiikka-, sähköalan, ravintola-, hotelli- ja opetusalan ammattilaisista osaajista on alueella huutava pula.

On lyhytnäköistä ja myös jopa naivia kuvitella, että pystyisimme selviämään tulevien vuosien työvoiman saatavuuden haasteista ilman rekrytointia Pohjoismaiden rajojen ulkopuolelta.

Pohjoismaiden yhteistä hoitajapulaa ei ratkaise se, että 1 000 hoitajaa muuttaa Suomesta Norjaan ja Ruotsiin töihin. Tällöin Suomen on paikattava muutosta aiheutunut 1 000 hoitajan lisätarve. Sitä tuskin voidaan paikata ilman hoitajien rekrytoimista Pohjoismaiden rajojen ulkopuolelta.

Kuinka houkutteleva Suomi sitten nähdään kohdemaana?

Haluaisin vaalikeskusteluissa kuulla ratkaisuja näihin ongelmiin, sillä hyvin usein työvoiman saatavuudesta puhutaan vain isompien kaupunkien haasteina. Tällöin sivuutetaan se fakta, että tällä hetkellä investointien ja työllisyyden veturina toimii Pohjoiskalotin alue.

Eikä Pohjoiskalotti turvallisuuspoliittisen tilanteen muutoksen myötä ainakaan tule vähemmän ajankohtaiseksi alueeksi jatkossakaan.

Markus Lyyra

projektijohtaja

Rajaneuvonta Ruotsi–Suomi–Norja